Pakana
On musta maa, taivas päällä
Kädessä taakka, takana murhe
Ranta aava, huurre kajastaa
On kädessä rakot raadannan
Velat alla vuosien
On usko kuollut
On risti kaatunut
Suvi illan vieno tuuli huokaa vuorten alta
Hongikon polkua hopeoipi kuu taivahalta
On sisällä palo pakanan poissa murhe kalman
Astuu tahto nyt tilalle tuon ristin ikuisen harhan
Mutta en sinne suohon sorru
Kunnes kannan kahta kättä
Viittä sormea minä viritän
Kynttä kymmentä ylennän
Pakana
É uma terra escura, céu por cima
Na mão um fardo, atrás a dor
Praia vasta, o gelo brilha
Na mão cicatrizes do trabalho duro
Dívidas sob os anos
A fé está morta
A cruz tombou
A brisa suave da noite de verão suspira sob as montanhas
O caminho entre as árvores é prateado pela lua no céu
Dentro de mim arde a chama, o pagão livre da dor da morte
A vontade agora toma o lugar dessa eterna ilusão da cruz
Mas eu não vou me afundar nesse pântano
Até que eu carregue duas mãos
Cinco dedos eu estico
A unha de dez eu levanto