Toivon
puut ovat riisuutuneet
minä pukeudun
kylmään varustaudun
en voi nukkua yli, huomiseen
astun lumeen
ja jäiseen tuuleen
toivon niin
usko pitää minusta kiinni
kun kaadun
rakkaus kantaa
uskon niin
tämä tie vie perille asti
kun saavun
näen auringon
kukat ojentavat varsiaan
minä suojan avaan
alkaa sataa
en voi päästä sisään, lämpimään
minä kävelen
märkään ja pimeään
toivon niin
usko pitää minusta kiinni
kun kaadun
rakkaus kantaa
uskon niin
tämä tie vie perille asti
kun saavun
näen auringon
Esperança
as árvores estão despidas
me visto
me preparo para o frio
não consigo dormir até amanhã
piso na neve
e no vento gelado
espero tanto
a fé se agarra a mim
quando eu caio
o amor me sustenta
acredito assim
este caminho leva até o fim
quando chego
vejo o sol
as flores estendem seus caules
abro a proteção
começa a chover
não consigo entrar, no calor
caminho
na lama e na escuridão
espero tanto
a fé se agarra a mim
quando eu caio
o amor me sustenta
acredito assim
este caminho leva até o fim
quando chego
vejo o sol