Viimeisen kerran
Synkän harmaa sunnuntai
Vai onko nyt jo maanantai?
On ovi auki maailmaan
Mutta tänne vangiks jään
Kai kuokkavieraat kulkiessaan
Kuin vainajan mut laittaa nukkumaan
Kuin lapsi huudan maailmaan
Kaiku sieltä vastaa vaan
Ei löydy neuvonantajaa
Ja ulkopuoliseksi jään
Virta korteen viimeiseen
Tarttuu, vie sen kauas eiliseen
refren':
Mä puhun viimeisen kerran ja sä kuuntelet
Sä oot siinä mutta kuule et
Minun sanojani ollenkaan
refren'2:
Mä puhun viimeisen kerran ja sä katot kun
Minä elävältä lakastun
Kunnes minua ei olekaan
Oot kukan tuonut keittiöön
Tähän pieneen yksiöön
Mä laitan tuikun palamaan
Ja vähän lämpöö siitä saan
Tunti toistaan odottaa
Kuin seuraavaa ei tulis ollenkaan
Onnen seppä onnessaan
Takoo rautaa huumaavaan
Tajusin heidät unohtaa
Tai onnen palan kadottaa
Mut eipä tullut mieleenkään
Lähtee sitä itse etsimään
refren'
refren'2
A Última Vez
Domingo cinza e sombrio
Ou já é segunda-feira?
A porta está aberta pro mundo
Mas aqui eu fico preso
Os intrusos, ao passar
Colocam o defunto pra descansar
Como uma criança, grito pro mundo
Mas só ecoa a resposta
Não encontro conselheiro
E fico de fora
A correnteza no último caniço
Me puxa, me leva pra longe do ontem
refrão:
Eu falo pela última vez e você escuta
Você tá aí, mas não ouve
Minhas palavras de jeito nenhum
refrão 2:
Eu falo pela última vez e você olha enquanto
Eu vou murchando viva
Até que eu não esteja mais aqui
Você trouxe uma flor pra cozinha
Pra esse pequeno estúdio
Eu acendo uma vela
E um pouco de calor eu recebo
Uma hora esperando a outra
Como se a próxima não fosse chegar nunca
O ferreiro da sorte, em sua felicidade
Forja o ferro intoxicante
Percebi que devia esquecê-los
Ou perder um pedaço da sorte
Mas não me passou pela cabeça
Que eu mesmo teria que ir atrás
refrão:
refrão 2