395px

O Testamento do Governante do Inverno

Timo Rautiainen

Vesien hallitsijan testamentti

Tuli kerran myrsky, vei kaiken siltä
mitä sillä koskaan oli ollutkin.
Silloin se päätti, kerran se on herra.
Nuo voimat orjina palvelee.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.

Matohan olin, mutta kekseliäs.
Niin sukuni laajalle levisi.
Tuhansia vuosia uutterasti töitä,
lopuksi sain mitä ansaitsin.
Kesken ei saa jättää.
On vain jaksettava.
Kohta ei matkaa jäljellä enää
mihinkään.

Kunnianarvoisasta on nyt tullut vanha,
tehnyt työnsä, voi poistua.
Seuraavien vuoro jatkaa rakennusta, hyvä
perustus on valmiina.
Minulle ei jäänyt yhtään salaisuutta minkä
voisin vielä selvittää…
Itseään säästämättä, kaikki edestämme,
enää autuus odottaa.

Vannotti jokien kääntäjä,
tulvan, aaltojen haltija:

Älkää antako niiden koskaan virrata vapaina!

O Testamento do Governante do Inverno

Certa vez veio uma tempestade, levou tudo que
nunca teve em sua vida.
Então decidiu, uma vez que é o senhor.
Aquelas forças servem como escravas.
Não se pode deixar inacabado.
É preciso aguentar.

Era uma minhoca, mas engenhosa.
Assim, minha linhagem se espalhou.
Milhares de anos trabalhando arduamente,
no final, consegui o que merecia.
Não se pode deixar inacabado.
É preciso aguentar.
Logo não haverá mais caminho
para lugar nenhum.

O que era respeitável agora envelheceu,
fizera seu trabalho, pode partir.
É a vez dos próximos continuarem a construção, uma boa
fundação está pronta.
Não me restou nenhum segredo que
eu pudesse ainda desvendar...
Sem me poupar, tudo à nossa frente,
agora a felicidade espera.

Jurou o transformador de rios,
do dilúvio, o senhor das ondas:

Nunca deixem que eles fluam livres!

Composição: Timo Rautiainen