Peitto
Peiton alle totuus peitetään.
Valheisiin tuhansiin meidät kääritään.
Ja tätä näytelmää turha on kai loppuun esittää.
Ei mikään voisi enää viiltää syvempää.
Niin turhaa valheen päälle rakentaa.
Luottamaan uudestaan en voisi milloinkaan.
Niin paljon sanomatta jätetään.
Voi kun aikaa olisi enemmän.
Tyhjään tuijottaa, kun aamu herättään.
Kirottu kulkemaan ilman päämäärää.
Unelmat kuin savuna ilmaan katoaa.
En tahtois jäädä tähän enää hetkeksikään roikkumaan.
Peito
A verdade é escondida sob o peito.
Nos envolvem em mil mentiras.
E essa peça é inútil de se apresentar até o fim.
Nada poderia mais cortar fundo.
É tão inútil construir sobre a mentira.
Confiar de novo eu nunca conseguiria.
Tanta coisa fica sem ser dita.
Ah, se eu tivesse mais tempo.
Fico olhando pro vazio, quando a manhã chega.
Maldita seja essa caminhada sem rumo.
Sonhos desaparecem como fumaça no ar.
Não quero ficar aqui nem mais um segundo.