ÄLä Kyllä
Tänä aamuna olen kuin toinen.
Katsot mua, olet hurjan vihainen.
Tekis mieli silmät sulkea,
ei naama toi sun oloa paranna.
Olen niin kuin ketää ei olisikaan,
silti kaikki tuntuu huomaavan.
Voi kun et jäisin kauemmas enää,
tai menisit muualle itkemään.
Oksettaa, ootko sä vai eileinen?
En tiedä, mut mieluummin jälkimmäinen.
En kai sitä koskaan tietää saa.
Älä! Kyllä! Mä! Sä! Ei, olet liian vähän.
Sitä! Mitä?! Sinäkään et voi tietää
Sillä se on asenne, joka on pohjana.
Itsesääli, joka jättää varjoonsa.
Mitä jää käteen jälkeenpäin?
Aika hurjaa, mietit mitä tarkoittaa,
sitä kun ei oo, eikä mistään saa.
jäät taas tuijottaa tyhjää seinää,
se masentaa ja pistää miettimään.
Voi kun pääsisin takaisin eiliseen,
tekisinköhän kaiken aina uudelleen?
Kaikki tapahtuu aina liian aikaisin,
oon vaan mä ja haluun takaisin.
Ethän sä ole sisäisesti mitään,
ei sen enempää, eikä vähempää.
On turhaa edes yrittää.
Não! Sim!
Hoje de manhã estou como se fosse outra pessoa.
Você me olha, está furioso.
Queria fechar os olhos,
mas essa sua cara não ajuda em nada.
Estou como se ninguém estivesse aqui,
mas mesmo assim, todo mundo parece notar.
Ah, como eu queria que você não ficasse mais,
ou que fosse chorar em outro lugar.
Me dá ânsia, você é você ou é o de ontem?
Não sei, mas prefiro o de ontem.
Acho que nunca vou saber.
Não! Sim! Eu! Você! Não, você é muito pouco.
Isso! O quê?! Você também não pode saber.
Porque essa é a atitude que está na base.
A autopiedade que deixa sua sombra.
O que sobra depois de tudo isso?
É bem louco, você pensa no que significa,
esse vazio que não existe, e não se consegue nada.
você fica olhando para a parede vazia,
isso te deprime e te faz pensar.
Ah, como eu queria voltar para ontem,
será que eu faria tudo de novo?
Tudo acontece sempre cedo demais,
eu sou só eu e quero voltar.
Você não é nada por dentro,
nem mais, nem menos.
É inútil até tentar.