Prologue Of Vetten Taru
Vee'estä siinnyt,
Maasta muokattu,
Taivahan salamoista herännyt,
Kansa tuo hyytävän
Pohjolan korven
Ja tuhansien vesien maassa.
Palvelivat ukkoa
Palvelivat ahtia
Tapion metsiä valvoivat.
Eräänä syksynä
Hallan herra viipyi
Talvipäivän keskelkään kuulunut.
Pahaa se enteili
Viisaat ne virkkoivat,
Viimeksi seurasi tuonen tuuli.
Sitten tiedon saivat he
Varpushaukan poijalta
Tiedon kauhun, surun ja porun.
Marssi jo pohjolaan
Kiesun sotajoukko,
Ikuisen elämän haltijain.
Pian sota syttyi
Kauan se raivosi.
Verinen se oli, puolin jos toisin.
Viattomia kuoli
Syyllisiä loukkaantui.
Tuonelan portit ruuhkaantui
Liikaa ol se jumalille,
Rauhaan he hakivat,
Viimeiseen rauhaan, unen tyyssijaan.
Samoin katosi kansa,
Metsien ja vesien kansa.
Hävisi kuin tuuleen tuhka polttohautojen.
Tuosta väestä tarinoitiin,
Mielissä muisteltiinkiin
Pohjolan äpärät tuhansien vesien.
Prólogo de Vetten Taru
Vee'estä concebido,
De costume,
Relâmpago Heavenly despertado,
As pessoas trazem chilling
Nordic deserto
E milhares de água no país.
Serviu como a abertura
Servido Ahti
As florestas de Tapio foram monitorados.
Um outono
Mr. Halla ficou
Dia keskelkään Inverno incluído.
O mal que prenunciou
O sábio que virkkoivat,
O último foi seguido pela filha do vento.
Em seguida, a informação que receberam
Gavião poijalta
Conhecimento de horror, tristeza e Porun.
Marchando na região nórdica
Exército Kiesun,
Os titulares da vida eterna.
Logo após a guerra eclodiu
Há muito tempo ele estava no auge.
Foi sangrenta, os lados se o contrário.
Inocêncio morreu
Os criminosos ficaram feridos.
As portas do inferno ruuhkaantui
Demasiada ol-lo aos deuses,
Paz que estavam procurando,
O último paz, um refúgio de sono.
Da mesma forma, pessoas desaparecidas,
As florestas e águas das pessoas.
Perdido no vento, as sepulturas de combustão de cinzas.
Desde que as histórias eram väestä,
Nas mentes de muisteltiinkiin
Bastardos nórdicos, milhares de água.