Olkoon näin (Danze Slave op. 72 nr. 2)
Kun mielessäni kuljen muiston hämärään,
Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin
Ja pilvilinnan jonne lentäisin.
Pois siivistäni aika puhtauden vei,
Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei.
Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on,
Mut vuodet jättää taakseen auringon.
Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan,
Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan.
Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää.
Ken tämän tietää, kaiken ymmärtää.
Nyt mielessäni kuljen muiston hämärään,
Ja toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Mä ymmärtäen katson nyt jo taaksepäin
Ja itselleni lausun: "Olkoon näin"
Que Seja Assim (Danze Slave op. 72 nr. 2)
Quando na minha mente eu caminho pela sombra da lembrança,
Vejo que os melhores dos meus desejos se desfizeram.
Eu também tive asas na juventude um dia
E um castelo nas nuvens para onde eu voaria.
Mas o tempo levou a pureza das minhas asas,
E o castelo nas nuvens nunca se concretizou.
A juventude não conhece a noite, o dia sempre brilha,
Mas os anos deixam para trás o sol.
Tanto se espera, tantos sonhos se fazem,
Um dia, das nossas chamas, só restará cinzas.
Nunca se cria um castelo nas nuvens que dure.
Quem sabe disso, tudo entende.
Agora na minha mente eu caminho pela sombra da lembrança,
E vejo que os melhores dos meus desejos se desfizeram.
Eu, compreendendo, olho agora para trás
E digo a mim mesmo: "Que seja assim".