Syytetyn penkillä
Viimeinen viipale kanelipitkosta tassilla on
Peilistä sirpale kulman kokoinen irronnut on
Liian myöhäistä ottaa kampaa taskusta,
Sukia hiuksia, kammata tällä
Penkillä syytetyn miehen
Viimeinen keksi peltipurkista syötynä on
Ja korvikkeeksi vain rauhanpiippu savuton
Liian myöhäistä ottaa ilmettä katuvaa
Lakkia kauniiseen käteen tällä
Penkillä syytetyn miehen
Viimeinen kuutio sokerikosta kadonnut on
Kuivunut ruuti on hyllyllä oottaen vuoroaan
Korville kuuroille kaikuu vaatimaton
Viimeinen toive, hiljainen pyyntö
Penkiltä syytetyn miehen
No banco do réu
Última fatia de canela na pata está
Um pedaço do espelho do tamanho da esquina se soltou
É tarde demais pra pegar a escova do bolso,
Pentear o cabelo, arrumar aqui
No banco do réu
Último biscoito da lata já foi devorado
E como substituto só um cachimbo da paz sem fumaça
É tarde demais pra ter uma expressão arrependida
Um boné bonito na mão aqui
No banco do réu
Último cubo de açúcar desapareceu
Pólvora seca na prateleira esperando sua vez
Para os surdos ecoa o modesto
Último desejo, um pedido silencioso
Do banco do réu