Lue Tarina, Osta Puku, Opi Tanssi
Hääpäivänä hautajaiset, sukulaiset silmät turvonneina seisoivat.
Satoi niinkuin arvasitkin, päivä oli otollisin mustiin pukeutujille.
Arkun päälle heitin viitosen, kumarruin vielä kuoppaa katsomaan.
Sadevesi pesi kuopan seinämät, murtui alta maa
Mä kuoppaan horjahdin.
Olen haudassa, en jossain muualla.
Omaiset ei välitä, ehkä eivät huomaa.
Hiekkaa hautaan lapioitiin, elävältä hautauduin.
Nielin hiekkaa.
Hieman siedin.
Ei mitään enää voi
Se varmuus kyllä paljon pelastaa.
Loppunut on ilma täältä
Kukat viety haudan päältä prässiin painumaan.
Jäin mullan alle näin
Ei kukaan mua tullut noutamaan.
Ei sattuneet kai joutamaan, pian minut tappoi routa maan.
Olen jossakin, en tunne maisemaa.
Levyt viedään kellariin, kaikki muukin pois.
Lattia löytyy alta mullan, valkoiset on seinätkin.
Olen siellä missä hautajaisten sankarit palelee.
Kun avaan suuni ja sanon asiani harkiten
Se kuulostaa kuin olisin ulkoa oppinut sen.
Kun toimin toisin kuin annan odottaa
Toiset menneisyyteeni viittaa ja opettaa.
"Ymmärrän", vastaan puhelimeen, jos joudun pettymään.
Kirjan vastaus on kolme, olen väärässä
Jälleen, viimeksi olin... vuonna...
Veri on hyvää kun yksin juo, on jaettu ilo puolet vähemmän.
Kuvan ja tekstin yhteys vaivaa:
Mistä tuntee kunkin motiivit?
Tietyntyyppisissä lauluissa aina purjehditaan pois.
Kuulostaako se vakuuttavalta, jos ei muuta voi kuin matkustaa?
Ostan puvun, saavun paikkaan, vaihdan painon toiselle jalalle.
Näyttelen eheää sivullista, huomaamatonta.
História de Lue, Compre o Traje, Aprenda a Dançar
No dia do casamento, o enterro, os parentes com os olhos inchados estavam em pé.
Chovia como você já imaginava, o dia era perfeito para quem se vestia de preto.
Joguei uma nota de cinco sobre o caixão, me inclinei para olhar o buraco.
A água da chuva lavou as paredes do buraco, a terra cedeu embaixo
Eu tropecei no buraco.
Estou na cova, não em outro lugar.
Os meus entes queridos não se importam, talvez nem percebam.
Areia foi jogada na cova, eu fui enterrado vivo.
Engoli areia.
Consegui suportar um pouco.
Nada mais pode
Essa certeza realmente salva muito.
O ar aqui acabou
As flores foram levadas do túmulo para serem prensadas.
Fiquei assim debaixo da terra
Ninguém veio me buscar.
Não era hora de me resgatar, logo a geada da terra me matou.
Estou em algum lugar, não reconheço a paisagem.
Os discos são levados para o porão, tudo mais também.
O chão aparece debaixo da terra, as paredes são brancas.
Estou onde os heróis dos funerais estão congelando.
Quando abro a boca e digo o que penso com cuidado
Parece que aprendi isso de fora.
Quando ajo diferente do que esperam
Outros apontam para meu passado e ensinam.
"Entendo", respondo ao telefone, se eu tiver que me decepcionar.
A resposta do livro é três, estou errado
Novamente, da última vez foi... no ano...
O sangue é bom quando se bebe sozinho, a alegria compartilhada é metade.
A conexão entre a imagem e o texto incomoda:
Como se reconhece os motivos de cada um?
Em certos tipos de canções, sempre se navega para longe.
Soa convincente se não se pode fazer nada além de viajar?
Compro um traje, chego ao lugar, troco o peso para a outra perna.
Finjo ser um espectador íntegro, despercebido.