395px

O Coletor de Seiva

Absoluuttinen Nollapiste

Mahlanjuoksuttaja

takaseinään ikkunankarmi teki ristin
joku käytti pitkiä ikkunaan
tie kun loppuu minun pihaan moni tässä kääntää
mutta tämä odottaa
kysyn heti purukumia
se vain katsoo
on ajanut koko yön
välineistä vierellään tiedän sen metsiivi aikovan
hänen puukko ei puihini käy

mitään hyvää ikinä ei tie ole tuonut
katsomuksen kauppaajat ja karkurit
talonpoikaisesineiden keräilijät
eksyneet marjastajat
poliisi tunkee saunomaan
ja katsoo tiputustani läpi sormien
jos saa mukaansa gallonan
kaikkia joudun kestimään ehkä purkkaa saa

he nöyryyttävät maalaista pyytämällä käymään
ei täältä lähdetä kuin sairaalaan ja hautaan
minä kyllä huomaan milloin
kevätsade muuttuu syyssateeksi
purukumi lievittää yksinäisyyttä
pyydän purkkaa jokaiselta täällä kävijältä
varaskin kelpaa juttukaveriksi
en ole mikään tyhmä mies

isken kirveen pölkkyyn
nuori mies hätkähtää
sitten myöntää että valmistaa
tuliaisia naavasta
poltetun maan pienoismalleja saksan turisteille
kampakeramiikkaa pikku tutkijoille
lähdevettä suoraan hanasta eksootikoille
koivuhalkototeemeja lomainkkareille
mahlapuristeita lasten hampaisiin
marjamehutislettä aikuisten iltamiin

hän hiljaa puhki painaa levystä pillerin
ei nouse autostaan ja rauhoittelee
ettei tule mahlaa keväällä keräämään
ei tullut naavaa puistani repimään
ei edes jokamiehenoikeudella pyörimään
mutta kaikkea hän aikoo tulla tekemään

hän peruutti isolle tielle
painui valtion metsiin
taittamaan pahkaa ja keräämään naavaa
hän näki että arvasin
ehkä tie tuo häiriön
mutta kuljen sitä vuosittain
ostamaan öljyä ja suolaa ja
ehkä hänen valmistamaa purkkaa

portaat on märät
soitan aamuradioon
tällainen keli täällä on
millainen keli siellä on

O Coletor de Seiva

na parede de trás a moldura da janela fez uma cruz
alguém usou longas janelas
quando a estrada termina no meu quintal muitos aqui viram
mas isso espera
pergunto logo por um chiclete
só fica olhando
dirigiu a noite toda
com ferramentas ao seu lado sei que ele planeja na floresta
sua faca não ataca minhas árvores

nada de bom a estrada trouxe
os comerciantes de visões e os fugitivos
colecionadores de objetos rurais
colhedores perdidos
a polícia invade para tomar banho
e observa meu gotejamento entre os dedos
se conseguir levar um galão
todos eu tenho que aguentar talvez consiga um chiclete

eles humilham o camponês pedindo para visitar
não se sai daqui senão para o hospital ou para o túmulo
eu percebo quando
a chuva de primavera se transforma em chuva de outono
o chiclete alivia a solidão
peço chiclete a cada visitante aqui
até um ladrão serve como companhia
não sou nenhum homem burro

bato o machado na tora
um jovem se assusta
então admite que está preparando
lembranças de musgo
miniaturas de terras queimadas para turistas alemães
cerâmica de campo para pequenos pesquisadores
água de fonte direto da torneira para os exóticos
totens de toras de bétula para os veranistas
prensas de seiva para os dentes das crianças
suco de frutas para as festas dos adultos

ele silenciosamente pressiona um comprimido na chapa
não sai do carro e se acalma
diz que não vem coletar seiva na primavera
não veio arrancar musgo das minhas árvores
nem mesmo com o direito de todo homem de vagar
mas ele pretende fazer tudo isso

ele deu marcha à ré na estrada principal
se foi para as florestas do estado
para cortar o lenho e coletar musgo
ele viu que eu adivinhei
talvez a estrada traga uma interrupção
mas eu a percorro anualmente
para comprar óleo e sal e
quem sabe um chiclete feito por ele

as escadas estão molhadas
toquei para a rádio da manhã
esse é o clima aqui
como está o clima aí?

Composição: Tommi Liimatta