Eksynyt Marjastaja
Sangon väriä en enää tunnista
Sangon pohja on jo marjoista tumma
Valo kovalla maalla heti suon takana
Ne selät kylmässä kasvot hiessä tulilla
Hirviporukka ilman liivejä
Ruukku kiertää ringissä
Selkien takana maatuva pimeä
Jäähtyvä saalis ei sanele tunteita
Saalista ei ole tai on vasta aamulla
Aikaista on jakaa salaisuus
Myöhäistä on kiistää osallisuus
Valon piiriin ilmestyin
En salaa
Ne teki tilaa
Ruukun otin tekemättä valaa
Esitin eksynyttä marjastajaa
Yksi vahvensi puukolla kuviota kelossa
Ja odotti olenko lopussa
Ei kuunnellut oliko minulla asiaa
Löytyi mitä kukin tonki repustaan
Arvasin mikä piiloon sinne vielä jäi
Palasin kohtaan mistä valon näin
Nukuin uudelleen herättyäni laukaukseen
Myöhäistä on jakaa salaisuus
Sellaista on tosi uskollisuus
Suo ei kantavansa vanno
Vesi ei laske moniko ui
Tilaisuutta tuli etsii
Koira on viimeinen joka jotenkin tottelee
Reppu painoi ja odotukset
Purukumia söin ja muuraimet
Liekin päivällä näkymätön kuumin seutu
On pimeän tiheää
Seurassa on kotoista muualla paitsi kotona
Ja nyt siinä tulilla veren haju tuulen alla voimistuu
Ja salaisuus valmistuu
Colhedor Perdido
A cor do balde eu já não reconheço
O fundo do balde tá escuro de frutas
A luz na terra dura logo atrás do pântano
As costas frias, rostos suados em chamas
Grupo de cervos sem colete
O balde circula na roda
Atrás das costas, a escuridão se decompondo
A presa esfriando não dita sentimentos
Não tem presa ou só vai ter de manhã
É cedo pra compartilhar o segredo
É tarde pra negar a participação
Eu apareci no círculo da luz
Não escondo
Eles fizeram espaço
Peguei o balde sem fazer juramento
Fingi ser um colhedor perdido
Um cortou o padrão na madeira com a faca
E esperou pra ver se eu tinha algo a dizer
Não ouviu se eu tinha algo a contar
Encontrou o que cada um cavou na mochila
Adivinhei o que ainda tava escondido lá
Voltei pro lugar onde vi a luz
Dormindo de novo, acordei com o tiro
É tarde pra compartilhar o segredo
Isso é a verdadeira lealdade
O pântano não promete sustentar
A água não diz quantos nadam
A oportunidade veio buscar
O cachorro é o último que obedece de alguma forma
A mochila pesava e as expectativas
Eu mastiguei chiclete e tijolos
A chama invisível durante o dia, a área mais quente
É densa na escuridão
Na companhia, é familiar em qualquer lugar menos em casa
E agora, ali, o cheiro de sangue sob o vento se intensifica
E o segredo se prepara