Jonka Aika Unohti
Jonka aika unohti:
Kohti tyhjyyttään virta kuljettaa
Epätoivon, raivon haaskaa
Jälleen nousee jaloista sodan
Hän kuolemaa taas pilkkaamaan
Verelläkö keventää tuota raivon taakkaa?
Vielä nousee päivä, kun tuo voima hänetkin hautaan saattaa
Vaan taas vaipuu maahan
Mies asein kaatamaton
Syvällä sydämmessäänkö
Nyt kaatuu tuhannen kerran uudestaan?
Halki maiden taas aika kiitää
Se matkallaan monen henget niittää
Silti väsynyt tietään jatkaa
Ajanko loppuun vai miekan terään matkaa?
Ja vaikka kuinka tapat,
Oman veresi viimeisenä maassa näet
Nytkö on tullut aika se sinne vuodattaa?
Kohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Raivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Vaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Vaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa
Yksin katseensa alas laskee
Kun muistoja ei aika paranna
Kunniaa täältä hakeva
vain haudan saa palkakseen
Näe, kuinka kuolleet kutsuvat
Veren virroissa tanssivat
Pian unohdukseen edestäsi katoaa
Kuin kaikki muukin päällä tämän maan
Lopulta vahvinkin polvistua
Hiljaa ikuisuuden edessä saa
Viimeistäkö kertaa aseisiin nousee,
Tähänkö tiensä viimein päättää?
Kohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Raivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Vaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Vaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa
O Tempo Esqueceu
O tempo esqueceu:
Rumo ao vazio, o rio leva
Desesperança, raiva se desfaz
Novamente se levanta dos pés a guerra
Ele zombando da morte mais uma vez
Com sangue alivia esse peso de raiva?
Ainda nasce o dia, quando essa força o leva ao túmulo
Mas novamente cai ao chão
Homem invencível com armas
Profundamente em seu coração
Agora cai mil vezes de novo?
Através das terras, o tempo avança
Em sua jornada, muitas almas ceifa
Ainda assim, cansado continua seu caminho
Chegará ao fim ou à lâmina da espada?
E mesmo que você mate,
Seu próprio sangue como último verá na terra
Agora é hora de derramá-lo lá?
Rumo a uma nova manhã, novamente levanta o olhar
Em vez de raiva, já anseia por amor em suas batalhas
Mas esse sentimento sozinho busca no vento
Já se esconde atrás das lutas, quando esta terra sedenta de sangue se torna
Sozinho, baixa o olhar
Quando as memórias o tempo não cura
Aquele que busca honra aqui
Só recebe a sepultura como recompensa
Veja como os mortos chamam
Dançam nas correntes de sangue
Logo desaparecem de sua frente
Como tudo o mais sobre esta terra
Finalmente, o mais forte se ajoelha
Silenciosamente diante da eternidade
É a última vez que levanta as armas,
É aqui que finalmente termina seu caminho?
Rumo a uma nova manhã, novamente levanta o olhar
Em vez de raiva, já anseia por amor em suas batalhas
Mas esse sentimento sozinho busca no vento
Já se esconde atrás das lutas, quando esta terra sedenta de sangue se torna