Jonka Aika Unohti

O Tempo Esqueceu

Jonka Aika Unohti

O tempo esqueceu:Jonka aika unohti:

Rumo ao vazio, o rio levaKohti tyhjyyttään virta kuljettaa
Desesperança, raiva se desfazEpätoivon, raivon haaskaa
Novamente se levanta dos pés a guerraJälleen nousee jaloista sodan
Ele zombando da morte mais uma vezHän kuolemaa taas pilkkaamaan

Com sangue alivia esse peso de raiva?Verelläkö keventää tuota raivon taakkaa?
Ainda nasce o dia, quando essa força o leva ao túmuloVielä nousee päivä, kun tuo voima hänetkin hautaan saattaa

Mas novamente cai ao chãoVaan taas vaipuu maahan
Homem invencível com armasMies asein kaatamaton
Profundamente em seu coraçãoSyvällä sydämmessäänkö
Agora cai mil vezes de novo?Nyt kaatuu tuhannen kerran uudestaan?

Através das terras, o tempo avançaHalki maiden taas aika kiitää
Em sua jornada, muitas almas ceifaSe matkallaan monen henget niittää
Ainda assim, cansado continua seu caminhoSilti väsynyt tietään jatkaa
Chegará ao fim ou à lâmina da espada?Ajanko loppuun vai miekan terään matkaa?

E mesmo que você mate,Ja vaikka kuinka tapat,
Seu próprio sangue como último verá na terraOman veresi viimeisenä maassa näet
Agora é hora de derramá-lo lá?Nytkö on tullut aika se sinne vuodattaa?

Rumo a uma nova manhã, novamente levanta o olharKohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Em vez de raiva, já anseia por amor em suas batalhasRaivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Mas esse sentimento sozinho busca no ventoVaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Já se esconde atrás das lutas, quando esta terra sedenta de sangue se tornaVaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa

Sozinho, baixa o olharYksin katseensa alas laskee
Quando as memórias o tempo não curaKun muistoja ei aika paranna
Aquele que busca honra aquiKunniaa täältä hakeva
Só recebe a sepultura como recompensavain haudan saa palkakseen

Veja como os mortos chamamNäe, kuinka kuolleet kutsuvat
Dançam nas correntes de sangueVeren virroissa tanssivat
Logo desaparecem de sua frentePian unohdukseen edestäsi katoaa
Como tudo o mais sobre esta terraKuin kaikki muukin päällä tämän maan

Finalmente, o mais forte se ajoelhaLopulta vahvinkin polvistua
Silenciosamente diante da eternidadeHiljaa ikuisuuden edessä saa
É a última vez que levanta as armas,Viimeistäkö kertaa aseisiin nousee,
É aqui que finalmente termina seu caminho?Tähänkö tiensä viimein päättää?

Rumo a uma nova manhã, novamente levanta o olharKohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Em vez de raiva, já anseia por amor em suas batalhasRaivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Mas esse sentimento sozinho busca no ventoVaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Já se esconde atrás das lutas, quando esta terra sedenta de sangue se tornaVaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa