Kansallispäivä
Yksi hakkaa vastasyntyneellä
toisen kasvoja,
kolmas ajaa irvistellen
vanhaa kuorma-autoa.
He levittävät vitkaan
kumousryhmän iskulauseita,
presidentti saapuu
tarkastamaan valtakuntaansa.
Presidentin tukkalaitteen
luona pyörii armeija,
kuuden asteen koulutuksen
hyperampiaisia.
Vastapuoli, kansa siis,
on saanut täyteen mittansa,
he käyttävätkin apunaan
SDP-muurahaisia.
Nyt mä sulle kerron kaiken sen,
josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on,
niinkuin huomenna ja eilenkin - sekaisin.
Muurahaiset soluttautuu
presidentin nivusiin,
sieltä paha myrkky hiipii
hiljaa suoraan aivoihin.
Pikkuhiljaa presidentti
sulaa kukkatapettiin,
törmää siellä oikein
kunnon kelpo kansanihmisiin.
Hän hyppää vanhaan haalariin,
työläislaulut soi,
hirmuaseen käyttö voiton
tappelussa toi,
ihmismielen murskanneitten
voittohymnit salamoi,
toinen toisen verta juo,
itseänsä jumaloi.
Ja hämillään,
niin sekaisin
ja peloissaan.
Dia Nacional
Um bate com um recém-nascido
outro no rosto,
tem um terceiro dirigindo
um velho caminhão.
Eles espalham devagar
os slogans do grupo revolucionário,
o presidente chega
para inspecionar seu reino.
Perto do aparelho de cabelo
do presidente gira um exército,
com formação de seis graus
de hipersinhas.
O lado oposto, o povo então,
chegou ao seu limite,
e eles usam como apoio
as formigas do SDP.
Agora eu vou te contar tudo isso,
do que eu normalmente calo,
hoje é um grande dia de morte,
como amanhã e ontem - tudo misturado.
As formigas se infiltram
nas partes íntimas do presidente,
de lá um veneno maligno escorrega
silenciosamente direto para o cérebro.
Pouco a pouco o presidente
se derrete no papel de parede,
se esbarra com
pessoas do povo de verdade.
Ele pula para um velho macacão,
canções de trabalhadores tocam,
a utilização de armas pesadas trouxe
a vitória na luta,
os hinos de vitória dos que esmagaram
as mentes humanas brilham,
um bebe o sangue do outro,
e se adora.
E confuso,
tão misturado
e com medo.