Poutaa
Atlantin matalapainetta,
on jatkunut jo monta viikkoa.
Älä enää mua opeta.
Sadekausi pian jo lopeta.
Ei anneta taian murtua.
Ei anneta sydämen turtua.
Ei purra enää purtua.
Ei surra enää surtua.
Minä lupasin silloin sulle vaan,
pelkkää pou-ou-ou-outaa.
Vaikkei sitä tullutkaan.
Ehkä vielä uudestaan
minä voin pilvet karkoittaa
ja pelkkää pou-ou-ou-outaa
sulle tänään antaa vaan.
Minä kaiversin sun nimes laituriin.
Sinä rakastuit siihen aituriin,
joka oli vain pelkkä juoksija.
Miksi näin? Minkä vuoksi? Ja
minä opettelin sinua unohtamaan
ja tutustuin yhteen hoitajaan,
joka hoiti mua niillä hoidoillaan.
Enkä muistanut sua enää ollenkaan.
Minä lupasin silloin...
Jos vain pääsi kääntymään
saisin, et joutuis koskaan nääntymään
ikävään.
Atlantin matalapainetta
on jatkunut jo monta viikkoa.
Kuka kylvi murheen niskaamme?
Millä me pois sen tiskaamme?
Ei anneta taian murtua...
Minä lupasin silloin...
Poutaa
A pressão baixa do Atlântico,
já dura há várias semanas.
Não me ensine mais.
A temporada de chuvas logo vai acabar.
Não vamos deixar a magia se quebrar.
Não vamos deixar o coração se endurecer.
Não vamos mais morder a isca.
Não vamos mais sofrer a dor.
Eu prometi só pra você,
apenas pou-ou-ou-outa.
Mesmo que não tenha acontecido.
Talvez ainda uma vez
eu possa afastar as nuvens
e só pou-ou-ou-outa
te dar hoje.
Eu gravei seu nome no cais.
Você se apaixonou por aquele cercado,
que era apenas um corredor.
Por que assim? Por qual motivo? E
eu aprendi a te esquecer
e conheci uma enfermeira,
que cuidava de mim com seus tratamentos.
E eu não me lembrei mais de você.
Eu prometi então...
Se eu apenas pudesse me virar
eu não deixaria você nunca mais
sofrer a saudade.
A pressão baixa do Atlântico
já dura há várias semanas.
Quem semeou a tristeza sobre nós?
Como vamos limpar isso?
Não vamos deixar a magia se quebrar...
Eu prometi então...