395px

Estrela do Destino

Antti Tuisku

Tähtiotsa

Hän on pieni, aina peloissaan, mut kasvot niin ei kerrokaan
Yksin paiskattuna maailmaan, johon ei tahdo kuuluukaan
Varman näköiset on askeleet, mut jos kysyisit, minne meet
Vastaa, että kunhan eteenpäin, johonkin poispäin itsestäin

Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään hän ei anna kellekään

Pilven varjot saattaa valon lasta kun kulkee
Yksinäinen, laaksossaan ja luulee
Pimeäänsä aina jää tähtiotsa, eikä nää
itse valon kirkkaimman hän kantaa

Aikaisin jo väsyi väistämään
Ei luota mut ei syytäkään
Liian paljon yli käveltiin
ja unohti, miten noustiin

Hän tästä selviytyy, kun sieluaan ei myy
Sydäntään, kun ei anna kellekään
Hän kyllä selviytyy, kun sieluaa ei myy
Sisintään hän ei näytä kellekään

Estrela do Destino

Ela é pequena, sempre com medo, mas seu rosto não diz nada
Sozinha jogada no mundo, onde não quer pertencer
Passos parecem firmes, mas se você perguntar, pra onde vai?
Responde que só vai em frente, pra longe de si mesma

Ela vai conseguir, enquanto não vender sua alma
Seu coração ela não dá pra ninguém

As sombras das nuvens podem iluminar a criança quando caminha
Sozinha, no seu vale, e acredita
Em sua escuridão sempre fica a estrela do destino, e não vê
Ela carrega a luz mais brilhante

Cansou cedo de desviar
Não confia, mas também não culpa
Andou demais por cima
E esqueceu como se levantar

Ela vai conseguir, enquanto não vender sua alma
Seu coração, quando não dá pra ninguém
Ela vai conseguir, enquanto não vender sua alma
Seu interior ela não mostra pra ninguém

Composição: A. Tuisku