Kiertolainen
Pitkäksi matka on käynyt
Päivä jo saa laskemaan
Kuljettaa vaan silti tie nyt
Jolle mies lähti kulkemaan
Vaikka pitkä on matka ja kuoppainen tie
Ei väisty mies milloinkaan
Mies - kiertolainen luonteeltaan
Pitkän matkan jälkeen
Kulta, kun sut jälleen nään
Saanhan syliis lämpimään
Silloin painaa pään
Kun ajovalot viimein
Tutun kotipihan valaisee
Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen
Vanha ystävä tuo keskiviiva
Silmissä vain vilisee
Mä hoidan kyllä tän duunin
Vaik' rahat herrain kirstuun kilisee
Oon myös niin kuin kuu, joka yksin kulkee
Ja painuu taas metsän taa
Mies ja kuu kiertolaisia luonteeltaan
Pitkän matkan jälkeen
Kulta, kun sut jälleen nään
Saanhan syliis lämpimään
Silloin painaa pään
Kun ajovalot viimein
Tutun kotipihan valaisee
Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen
Vaikka pitkä on matka ja mutkainen tie
Ei väisty mies milloinkaan
Mies kiertolainen luonteeltaan
Pitkän matkan jälkeen
Kulta, kun sut jälleen nään
Saanhan syliis lämpimään
Silloin painaa pään
Kun ajovalot viimein
Tutun kotipihan valaisee
Tunnen, kuinka miehen sydän herää uudelleen
Caminho do Errante
A jornada foi longa
O dia já vai se pôr
Mas a estrada ainda leva
Pra onde o homem foi andar
Embora a viagem seja longa e o caminho esburacado
O homem nunca vai recuar
Homem - errante por natureza
Depois de tanto tempo
Amor, quando te vejo de novo
Posso te abraçar quentinho
Então descanso a cabeça
Quando os faróis finalmente
Iluminam o quintal conhecido
Sinto como se o coração do homem despertasse de novo
Um velho amigo traz a linha central
Nos olhos só passa um borrão
Eu cuido bem desse trampo
Mesmo que o dinheiro tilinte na caixa dos caras
Sou como a lua, que caminha sozinha
E se esconde de novo atrás da floresta
Homem e lua, errantes por natureza
Depois de tanto tempo
Amor, quando te vejo de novo
Posso te abraçar quentinho
Então descanso a cabeça
Quando os faróis finalmente
Iluminam o quintal conhecido
Sinto como se o coração do homem despertasse de novo
Embora a viagem seja longa e o caminho tortuoso
O homem nunca vai recuar
Homem, errante por natureza
Depois de tanto tempo
Amor, quando te vejo de novo
Posso te abraçar quentinho
Então descanso a cabeça
Quando os faróis finalmente
Iluminam o quintal conhecido
Sinto como se o coração do homem despertasse de novo