Kylmä Virta Laulaa
Juoksu polun, juoksu halun
Haluan pestä pois ihmisyyden
Juoksu voiman, juoksu virran
Haluan kokea vihdoin iäisyyden
Kimmetävältä routamaalta
Poikkean taakse katsomatta
Laulan ikuiset ensisäveleet
Kuulen tahtomatta
Kylmä virta laulaa, virta kiven haluaa
Rinnastani irrottaa, pohjaansa upottaa
Kutsu torven, kutsu korven
Mantra maistuu paksuna suussani
Kutsu pauhun, kutsu kauhun
Mantra ottaa orjakseen pulssini
Kaksi valkoista hämähäkkiä värjyvät
Veden, kiven ja epätoivon partaalla
Voimien risteyskohdassa, syrjässä
Minä täällä, he toisaalla
Se sykkii pohjalla, kun seison sillalla
Kuunvalo tienviittana, osa tuolla, muualla
A Corrente Fria Canta
Corro pelo caminho, corro pelo desejo
Quero lavar a humanidade de mim
Corro pela força, corro pela corrente
Quero finalmente sentir a eternidade
Do solo congelado e duro
Desvio sem olhar pra trás
Canto as eternas primeiras notas
Ouço sem querer
A corrente fria canta, a corrente quer a pedra
Quer me soltar, me afundar no fundo
Chamada do trompete, chamada da floresta
O mantra tem um gosto forte na minha boca
Chamada do estrondo, chamada do terror
O mantra faz meu pulso ser seu escravo
Duas aranhas brancas se contorcem
À beira da água, da pedra e do desespero
No cruzamento das forças, afastado
Eu aqui, eles em outro lugar
Bate no fundo, enquanto estou na ponte
A luz da lua como um sinal, parte ali, em outro lugar