Yöllisiä
vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan
hämärään kahlaten ohitse historian
ja nuo olennot kuin oma äänesi
puhuvat sinulle vain kun et kuuntele
eläinjumalat hirviönaamioin ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan muuttuvat saduksi vain
kun heräsit unesta huutoo
sta itkien raahaudutkaan
kaikki anteeksi annettu
kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu
uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on
sanat katkeaa askareet päättyy
kun salojen takana petojen mylvintä
räikkien rääyntä käy
Noturnas
só de nome lembramos que eles agora caminham
na penumbra, atravessando a história
e aquelas criaturas como a sua própria voz
falam com você só quando você não escuta
deuses-animais com máscaras de monstros em corpos humanos
abandonam seu poder, se tornam apenas um conto
quando você acorda do sonho, gritando
você se arrasta chorando
tudo perdoado
as brancas toalhas estendidas para secar
as janelas limpas e o quintal varrido
o sono como se envergonhasse, deixado na cama
as palavras se quebram, as tarefas terminam
quando atrás das matas o rugido das feras
o barulho das correntes ecoa