Kirjeitä paratiisista

Cartas do Paraíso

Kirjeitä paratiisista

lembro dos rostos dos meus sonhosunistani muistanko kasvot
brilhando entre seus cabeloshiustesi keskellä hehkuvat
na grande corrente de alegria e tristezailon surun suuressa vuossa
como o sol que nasce da noitekuin yöstä nousevan auringon

as árvores tremem como a línguakielen tapaan värähtävät
sozinhas em sua florestapuut yksin metsässään
nela, os enforcados permanecemniihin hirtetyistä jää
cada um sem quem chore por elesjokainen vaille itkijää

para que nos reste a contagem dos nossos dias completaettä meille jäisi päiviemme määrä täytenä
para que no fim da penumbra brilhe uma luz pela janelaettä hämärän päässä pilkottaisi ikkunasta valk

paternidadeisyys

e quando a criança nasceja kun lapsi syntyy
ela nos devora vivosse syö meitä elävältä
nos consome por dentro até quesyö meitä sisältä kunnes
nos tornemos paisolemme vanhemmat

um alto dia de verãokorkea kesän päivä
um horizonte sem fimhorisontti ääretön
o voo da águia no céu azulhaukan lento taivaan sineen
maravilhoso, ameaçadorihmeelliseen, uhkaavaan

onde nas poeirentas rodoviasmissä pölyisillä valtateillä
os mensageiros vagamviestinviejät vaeltaa
sob o sol, se queimamauringossa ahavoituu
os ombros dos arautosairueitten olkapäät