Ei Koskaan
rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten
minä katson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännö
eina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteillä matkalainen
jää hetkeksi lepäämään
minä katson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä
ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan
Ei Koskaan
o amor endurece antes que tarde
em um monte de palavras vazias
o amor desbota na tarde
chega cheio de pequenos buracos
o amor sai da loja
com sacolas plásticas cheias nas mãos
o amor arrasta o aspirador
sobre os limiares gastos
eu olho fundo no abismo
restos de esperanças
eina
nas encostas de mil cores
no abraço da distância
uma montanha solitária se ergue
e em suas encostas um viajante
para e descansa por um momento
eu olho para a parede da montanha
esperanças ao quadrado
animais à beira do riacho da montanha
eles ouvem quando eu chamo, eles vêm quando eu grito
Composição: A.W. Yrjänä