Helsinki
Oli yö, oli valo jyrkkä, tunteeton
Oli viima ja jyske yön kavion
Pauhu loputon
Intiaani tulen teki Kampin kylmyyteen
Pisara vain pitkään pimeyteen
Liekki sateeseen
Nokinen amor istui pitkän sillan alla
Petetyt sulhaset söivät nakkipiiraitaan.
Kaivopuiston aateli liehui läpi halliensa rauhan
Tuhat peninkulmaa Sörkästä pohjoiseen
Tammen katveeseen
Sataman soturit nukkuivat aaltopahvikodeissaan
Helsinki purjehti eteenpäin läpi myrsky-yön
Todellisuus maksoi kuusikymppiä litra
Sehän on halpaa vielä se, on se.
Helsinque
Era noite, era luz intensa, sem emoção
Havia vento e barulho na calçada da noite
Um estrondo sem fim
Um índio fez fogo no frio de Kampi
Uma gota apenas na longa escuridão
Chama na chuva
O amor sujo estava debaixo da ponte longa
Noivos traídos comiam seus enroladinhos de salsicha.
A nobreza de Kaivopuisto flutuava por seus salões de paz
Mil léguas de Sörkkä para o norte
Na sombra do carvalho
Os guerreiros do porto dormiam em suas casas de papelão
Helsinque navegava adiante pela noite de tempestade
A realidade custava sessenta conto o litro
Ainda é barato, é sim.