Kalkkiviivoilla
Kun mä lapsena sanoin äidille
ettei se huolisi
etten tekisi murhia
enkä koskaan kuolisi
En tiennyt että vielä koittaa joulu
jolloin ilman lahjoja jään
ja että kaverini veisi koulu
eikä palaisi yksikään
Nyt istun kiikkustuolissa
hiuksin valjennein
kynsin vanhaa kitaraa
kynsin haljennein
Kerran katselin peilistä kuvaani
kysyen "Mitä nyt?"
Miksi vanhenit ilman lupaani
eihän tässä näin käydä pitänyt
Näytti siltä kuin Dorian Gray ryyppäis mun puolesta
tukka lähti, oli vieläkin finnejä, kalpenin huolesta
Nyt istun kiikkustuolissa
hiuksin valjennein
Soitan vanhaa kitaraa
kynsin haljennein
Vuodet lastuja, vuole pois
et saa mitenkään tylsäksi terää
Hautaan astu ja kuole pois
ja toivo että joku samalla herää
Nyt istun kiikkustuolissa
hiuksin valjennein
Soitan vanhaa kitaraa
kynsin haljennein
Kun me mentiin Sikarockiin
haettiin kaljaa Voimasta
Meitä oli noin viissataa
Me vavistiin ... voimasta
ja me oltiin hölynpölyä
ja me oltiin kai kultaakin
ja meistä lähti mölyä
lähti korvista multaakin
Nyt istun kiikkustuolissa
hiuksin valjennein
Kynsin vanhaa kitaraa
kynsin haljennein
Muistelen nuoruuttani, kurkkua kuristaa
kun kuolema kalkkiviivoilla rinnalle puristaa
Nyt istun kiikkustuolissa
hiuksin valjennein
Soitan vanhaa kitaraa
kynsin haljennein
Muistelen nuoruuttani, kurkkua kuristaa
kun kuolema kalkkiviivoilla rinnalle puristaa
Na Linha de Chegada
Quando eu era criança, disse à minha mãe
que não me importava
que não cometeria assassinatos
nem nunca morreria
Não sabia que ainda chegaria o Natal
quando eu ficaria sem presentes
e que meu amigo iria para a escola
e nenhum voltaria
Agora estou sentado na cadeira de balanço
com os cabelos grisalhos
tocando um velho violão
com as unhas desgastadas
Uma vez olhei para meu reflexo no espelho
perguntando "E agora?"
Por que você envelheceu sem minha permissão?
não era assim que deveria ser
Parecia que Dorian Gray estava bebendo por mim
cabelo caindo, ainda tinha espinhas, eu palideci de preocupação
Agora estou sentado na cadeira de balanço
com os cabelos grisalhos
Tocando um velho violão
com as unhas desgastadas
Os anos são lascas, vão se embora
você não pode deixar a lâmina ficar cega
Pise no caixão e morra
e espere que alguém acorde ao mesmo tempo
Agora estou sentado na cadeira de balanço
com os cabelos grisalhos
Tocando um velho violão
com as unhas desgastadas
Quando fomos ao Sikarock
fomos buscar cerveja no Voima
Éramos cerca de quinhentos
Tremíamos ... de poder
E éramos uma besteira
E éramos, de certa forma, ouro
E fazíamos barulho
saía até terra dos nossos ouvidos
Agora estou sentado na cadeira de balanço
com os cabelos grisalhos
Tocando um velho violão
com as unhas desgastadas
Lembro da minha juventude, a garganta aperta
quando a morte me aperta na linha de chegada
Agora estou sentado na cadeira de balanço
com os cabelos grisalhos
Tocando um velho violão
com as unhas desgastadas
Lembro da minha juventude, a garganta aperta
quando a morte me aperta na linha de chegada