Vahantajoki

Sade vilvoittava valuu maahan,
janon sammuttaa
Pitkä vilja pienen pojan
syliinsä hukuttaa

Joessa varpaat viilenee,
kun varoo vaan ettei kalat haukkaa
Aurinko on mukava kaveri
mutta onneksi kaukana

Kesäkuisen äidin syliin saa
vihreyteen kellahtaa
lämmin tuuli keuhkot täyttää

Naapurin pellolla kasvaa vuori,
se kerran vallotettiin
viimesyksyiset koivunlehdet
sanomalehteen käärittiin
henkisavuja pössyteltiin,
kunnes polvet notkahti
ja seuraavalla viikolla vuorenlaki paloi poroksi

Merkkimme näihin maihin jää,
ilmakivääri ja tähkäpää
Naapurin isännälle veli näyttää

Joskus poikien kanssa mennään ryyppäämään
joen rantaan
Hiekkatörmälle nuotiopaikan
kaivamme santaan
Pimeä vihreä, ympäröi kuu meitä,
taivaalta möllöttää,
sitä pontikkapullon pohjan läpi
on kiva töllöttää

Keväisen koulupäivän
joen rannassa mieleen jäivän,
Esterin olut täyttää

Älä ota maailmaani pois
ilman en elää vois,
maa lapsilleen kuuluu