Valkoinen Kupla
Kellon viisarit siirtyvät
hiljaa seinällä tuon
ravintolan jossa juon
jossa hiljaa kuohuvaa
kaljaani litkin
päälle muutaman napakan
kuivin silmin itkin
Koska vieläkin rakastan sua
etkä vieläkään rakasta mua
enkä osaa luovuttaa
tahdon itseni juovuttaa
Ja mä istun ja juon
ja istun ja juon kunnes halkean
ja mä istun ja juon
ja vaahdossa näen kuplan valkean
ja mä istun ja juon
kunnes itseni tuopissa nään
kun täytyn ja kuohun
ja lopulta tyhjäksi jään
ja tiedän sen
ja tiedän sen
entä sitten
Viisarit loikkaavat
pyytävät poistumaan
on aika viimeisten tuplien
On kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kaduille kahjojen
Yöllä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi, miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin
Bolha Branca
Os ponteiros do relógio se movem
silenciosamente na parede daquela
cantina onde eu bebo
onde a cerveja borbulha
sorvo um gole
em cima de algumas doses
com os olhos secos eu chorei
Porque ainda te amo
mas você ainda não me ama
e eu não sei desistir
quero me embriagar
E eu sento e bebo
e sento e bebo até estourar
e eu sento e bebo
e na espuma vejo uma bolha branca
e eu sento e bebo
até me ver no copo
e quando estou cheio e borbulhando
e no final fico vazio
e eu sei disso
e eu sei disso
e daí
Os ponteiros pulam
pedindo para eu sair
é hora dos últimos drinks
Está tudo feito para se repetir
os seguranças decadentes
minha cabeça borbulhando
saio para as ruas insanas
À noite, bêbado, te ligo
tento murmurar algo
por que, por que continuo assim
me encontro no que eu deixei