Hämärän Kutsu
Tuonelan tuolta puolen, manna majoilta
Nuo veneet mustat vievät yli virran
Kasvottomat enkelit ikuisilta ajoilta
Kunnes aika armahtaa meidät vielä kerran
Kuulen kuinka tuulessa kuiskaus meille soi
Hämärän siivet nyt kantaa meidät voi
Kutsu vahva ikuinen, vain metsät seuranain
Siellä missä iäisyys on pieni hetki vain
On aikamme tullut jo hiipua pois
Kuin patsaita jäätyneitä ruumiimme ois
Nuo tummat hahmot kun ratsailla nään
Ovat sielumme kohdanneet matkansa pään
Paikan ikuisen talven ja jään...
"Talvinen metsä, tuhat mustaa yötä"
syksyiset lehdet peittää maan
"Talvinen metsä, tuhat mustaa yötä"
Pohjoinen tuuli meitä kuljettaa
O Chamado do Crepúsculo
Do outro lado de Tuonela, de mansões de mana
Aquelas barcas negras nos levam pelo rio
Anjos sem rosto de tempos eternos
Até que o tempo nos perdoe mais uma vez
Ouço como o vento nos sussurra
As asas do crepúsculo agora podem nos levar
Um chamado forte e eterno, apenas as florestas ao nosso lado
Lá onde a eternidade é apenas um pequeno momento
Chegou a nossa hora de se apagar
Como estátuas, nossos corpos estariam congelados
Aquelas sombras escuras quando vejo na montaria
São nossas almas que encontraram o fim da jornada
No lugar do inverno eterno e do gelo...
"Floresta de inverno, mil noites negras"
Folhas de outono cobrem a terra
"Floresta de inverno, mil noites negras"
O vento do norte nos transporta