Suohauta
Taakse jäänyt on polkumme risteys
sinut nähtiin viimeisen kerran
Toinen meistä ei kotiinsa saapunut
toinen saapui matkansa päähän
Toiseen hautaansa vei tyttö yksin salaisuuden
ei kukaan kuullut huutojasi
Toiseen hautaan saattoi enkelinsä lapsen pienen
hyödytön suojelijasi
Nyt multa peittää kasvojasi
Monta yötä kaivattiin saapuvaksi kotiin
et koskaan tullut takaisin
Vain oksa mättäälläsi iskettynä merkiksi
viimeisen lepopaikkasi
Ja saapuu hahmo yöstä, musta varjo yllä kuoleman
Iskee karitsansa, veren neitsyeltä lunastaa
Hänen enkelinsä itkee häpeäänsä
Hänen laupeutensa ei ketään pelasta
Tahrattuina, tahrattuina viaton
Häväistynä, häiväistynä liha on
Puolen metrin syvyydestä sinut ylös kaivettiin
Puoliksi riisuttuna, hento ruumis häpäistynä
Ei ollut suojaa enkelistä, turvapaikkaa alla valkoisten siipiensä
Ei tullut herran armahdusta, rukouksiisi saanut koskaan vastausta
Yksin yössä pimeässä, suohauta
Yksin aina kaikkiaan,
s u o h a u t a
Túmulo de Lodo
Ficou pra trás a encruzilhada do nosso caminho
te vi pela última vez
Um de nós não chegou em casa
outro chegou ao fim da jornada
A menina levou sozinha seu segredo para o outro túmulo
ninguém ouviu seus gritos
Para o outro túmulo, levou seu anjinho, uma criança pequena
teu protetor inútil
Agora, a terra cobre teu rosto
Muitas noites desejamos voltar pra casa
você nunca voltou
Apenas um galho cravado em seu leito como sinal
do seu último descanso
E surge uma figura da noite, uma sombra negra sobre a morte
Ataca seu cordeiro, redimindo o sangue da virgem
Seu anjo chora sua vergonha
Sua misericórdia não salva ninguém
Manchados, manchados, inocente
Desonrado, desfigurado, a carne está
De meio metro de profundidade, você foi desenterrado
metade despido, corpo frágil, humilhado
Não havia proteção do anjo, abrigo sob suas asas brancas
Não veio a misericórdia do Senhor, nunca teve resposta às suas orações
Sozinho na escuridão da noite, túmulo de lodo
Sozinho sempre, no fim das contas,
s u o h a u t a