Erään ihmisen tarina
päivä yksi, tyttö heräsi aamulla,
oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla,
eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää,
niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää,
eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu,
koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu,
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan,
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa,
taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan,
yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan,
hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä,
ettei paljastaisi oikeaa itseään,
eikä opettajat huomannu kuinka välillä,
tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä,
eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen,
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen,
refrain:
kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa,
kun sen tajuaa, ettei sitä saa,
päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään,
oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää,
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään,
kun ei ystävää, ollut edelleenkään,
tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin,
ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää,
häneltä, niin kuin jokaisena päivänä,
eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki
ei enää uni auta, väsymykseen,
eikä aamulla kello auta, herätykseen,
A História de Uma Pessoa
dia um, a garota acordou de manhã,
seus cabelos bagunçados, rosto de quem não tá bem,
e não tinha amigo na rua, ainda não,
como antes, o ontem vive de novo hoje,
ela não queria mais ir pra escola, não aguentava,
porque dói, quando os outros só falam mal,
a garota era romântica e não se acostumou com o mundo,
e ela sabia como o mundo sabe machucar,
mas mesmo assim, ela foi pra escola caminhando,
tentou se fazer pequena pra ninguém perceber,
e ela ficava quieta, todo santo dia,
sem revelar quem realmente era,
e os professores não notavam como às vezes,
a garota chorava nos corredores, nas trocas de aula,
e não conseguia, de jeito nenhum, ir pra nova aula,
toda a alegria tinha virado tristeza,
refrão:
ninguém se importava, ninguém entendia,
como pode ser decepcionante quando só se busca, a felicidade,
que nunca se tem força,
quando percebe que não vai conseguir,
dia dois, a garota pôde dormir mais,
esse fim de semana, ousou respirar um pouco,
mas era difícil se divertir sozinha,
sem amigo, ainda não tinha,
a garota logo de manhã juntou as mãos,
rezou por força pra mais um dia de sobrevivência,
e sabia que o céu estava fechado de novo hoje,
como em todos os dias,
e não consegue tentar se não dá certo,
a garota sabia disso e se sentia ainda mais pra baixo,
e ela sabia que não queria mais continuar, a jornada,
e escreveu uma carta antes do suicídio, onde estava escrito:
não adianta mais dormir, pra cansar,
e nem o despertador de manhã ajuda, pra acordar,