Pitäisi
on aamu
mua sattuu silmiin niin
et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii
mut mä nousen
etsin ensin housut ja paidan
housut on OK mut paidan mä vaihdan
hoipertelen keittää kahvii
sit täytyy istua
kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja
ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua
mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua
mä join sit kahvii se maistu aamuiselle
nousen ylös kävelen peilin ohi
näytän haamuiselle
makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen
se on ku etsis neulaa keskelt muistojen
annan olla, jatkan matkaani röökille
aamurööki maistu eilisille kyynelille
sisäl pään enää palanen mua
mä oon niin typerä kun mul ei oo sua
sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa
pistän kengät jalkaan
sidon nauhat kiinni
takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin
et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä
jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä
lähden kävelee ilman päämäärää
menen minne vaan ikinä mun pää määrää
ilma saa fiiliksen et voisin onnistua
mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua
vastaan tulee dalmatialainen ja nainen
koira vanha, tukeva
nainen samanlainen
nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan
viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa
kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden
hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden
jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua
mä en kato välitä kun mul ei oo sua
sitä pitäisi kai
jo viimein luovuttaa
sitä pitäisi kai
jo päästää irti
sitä pitäisi kai
opetella elämään
päivät menee mutta hetket satuttaa
Deveria
é de manhã
me dói tanto os olhos
que parece que os pesadelos ficaram grudados em mim
mas eu me levanto
procuro primeiro a calça e a camisa
as calças estão boas, mas a camisa eu troco
vou cambaleando fazer café
depois preciso sentar
seis cadeiras, mas sozinha eu tenho que ficar e
esperar pela pancada que me espera
estou tão cansado sempre que não tenho você
bebi café, ele tinha gosto de manhã
me levanto e passo pelo espelho
pareço um fantasma
no quarto procuro uma meia entre as memórias
é como procurar uma agulha no meio das lembranças
deixo pra lá, sigo meu caminho até o cigarro
o cigarro da manhã tinha gosto de lágrimas de ontem
na minha cabeça não há mais pedaço de mim
sou tão idiota quando não tenho você
deveria, acho
finalmente desistir
deveria, acho
deixar isso pra lá
deveria, acho
aprender a viver
os dias passam, mas os momentos doem
coloco os sapatos
amarro os cadarços
não preciso de casaco, lá fora tá tão quente
que tudo fica bonito quando você está
se eu pudesse sentir, seria bom estar aqui
saio pra andar sem destino
vou pra onde minha cabeça mandar
o ar me dá a sensação de que eu poderia conseguir
mas não consigo porque não tenho você
encontro um dálmata e uma mulher
um cachorro velho, robusto
uma mulher parecida
a mulher manda o cachorro seguir e buscar
as últimas exibições antes do meu próprio
quando volto pra casa, ouço os sons do vazio
o silêncio, a saudade, aquele frio
se eu morresse agora, ninguém sentiria minha falta
não me importo mais porque não tenho você
deveria, acho
finalmente desistir
deveria, acho
deixar isso pra lá
deveria, acho
aprender a viver
os dias passam, mas os momentos doem