Kuollut eläköön
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän,
Kuningas kuollut on.
Ei tuskaa, vihaa, ei rakkautta
Saa hautajaissaattue kasvoilleen.
Suruarmeija suruhuntuineen
Kuningas käsissään hoipertelee.
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän,
Kuningas kuollut on.
Hän tahtoi jalkoihinsa purppurasaappaat
Ja käsiinsä suudelman.
Kuin kirahvi kurkotti kaulaansa hän,
Jotta näkisi enemmän.
Safiirit loistivat silmissään
Ja hänen unensa olivat puhtaat.
Häntä ihailtiin, kunnioitettiin,
Ja maallisen ajan jälkeen hänet haudattiin
Tähän pimeään kellariin.
On kuningas kuollut; eläköön hän!
Saa häneltä maailma näin enemmän.
Kyllä aika voi kahlita eläjän,
Ei koskaan elämää.
(2x)
Nyt hänen vastuullansa on presidentin elämä,
Kuningasten kuolema ja sankareitten uroteot.
Hän tiesi, ettei silmä pieni näe maailmaa,
Jonka näkee paha silmä, joka näkee kaiken taa.
Pikimustat sotilaat marssivat hiljaa jupisten
Kirosanoja ja rukouksia fariseuksien,
Eikä syvä musta väri heidän sydämistään
Katumusta ilman katoa, vaan sinne se jää.
O Rei Está Morto, Viva o Rei!
Ele era um grande homem, aqui ele jaz,
O rei está morto.
Sem dor, ódio, nem amor
Acompanhando seu funeral em seu rosto.
Um exército de luto com seus véus
O rei cambaleia em suas mãos.
Ele era um grande homem, aqui ele jaz,
O rei está morto.
Ele queria botas roxas em seus pés
E um beijo em suas mãos.
Como uma girafa esticando seu pescoço,
Para ver mais além.
Safiras brilhavam em seus olhos
E seus sonhos eram puros.
Ele era admirado, respeitado,
E após sua vida terrena, foi enterrado
Neste escuro porão.
O rei está morto; viva ele!
O mundo ganha mais assim.
Sim, o tempo pode aprisionar o vivo,
Mas nunca a vida.
(2x)
Agora, sob sua responsabilidade está a vida do presidente,
A morte dos reis e os feitos dos heróis.
Ele sabia que um olho pequeno não vê o mundo,
Que o olho maligno vê tudo por trás.
Soldados de um negro profundo marcham silenciosos murmurando
Palavrões e orações dos fariseus,
E a profunda cor negra de seus corações
Não se apaga com arrependimento, mas ali permanece.