Uhrisavua
Kun saavuin siihen huoneeseen,
Oli hän jo paikoillaan.
Hän istui kuolleena maailmassaan,
Uhrisavuna itsestään.
Minä kavahdin kurjuuden iltapäivää,
Joka hehkui hänen silmistään.
Hän kohosi tanssiin hymyillen,
Minä itkin hänen hymyään.
On surullista nähdä uhrisavun
Tanssivan vapautustaan,
On surullista nähdä uhrisavun
Rakastavan kulkuaan.
Varo
Uhrisavuun rakastumasta!
Varo!
Riuduimme tanssissa ajattomassa,
Hän ajautui ikuiseen jumaltenvirtaan.
Katsoi ruumiita liikkuvia,
Jotka elivät tietämättään.
Minä vajosin suruun hänen puolestaan,
Hän säteili fyysisyyttään.
Vapina rakkauden vartaloissa,
Riensimme rakennukseen.
Tulenlieskat vartalossaan,
Huulet verenkarvaisina
Räjähdystä janoten
Hän odottamaan laskeutui.
Hänen silmistään näin sairauden,
Joka aikaamme ravistaa.
Minä pistoolin kohotin katseeseen,
Joka alistui rakastamaan.
Fumaça de Sacrifício
Quando cheguei naquele quarto,
Ela já estava lá.
Ela estava morta em seu mundo,
Fumaça de sacrifício de si mesma.
Eu me assustei com a miséria da tarde,
Que brilhava em seus olhos.
Ela se levantou para dançar sorrindo,
Eu chorei por seu sorriso.
É triste ver a fumaça de sacrifício
Dançando sua libertação,
É triste ver a fumaça de sacrifício
Amando seu caminho.
Cuidado
Para não se apaixonar pela fumaça de sacrifício!
Cuidado!
Nos perdemos na dança atemporal,
Ela foi levada ao fluxo eterno dos deuses.
Olhou para os corpos em movimento,
Que viviam sem saber.
Eu afundei na tristeza por ela,
Ela irradiava sua fisicalidade.
Tremores nos corpos do amor,
Corremos para o edifício.
Chamas em seus corpos,
Lábios vermelhos como sangue
Ansiando por explosão
Ela se preparou para descer.
De seus olhos vi a doença,
Que abala nosso tempo.
Eu levantei a arma para o olhar,
Que se rendeu ao amor.