Tällä tiellä

Neste Caminho

Tällä tiellä

Manhã, a cama é estranha,Aamu, sänky on vieras,
As paredes frias exalam dor.Kylmät seinät huokuvat tuskaa.
Ontem ataca como um vento furioso,Eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli,
Rasga, arrasta e tortura.Se repii, raastaa ja kiduttaa.
Ontem eu abracei a dor,Eilen omistin tuskan,
Adormeci no medo e em um sono angustiante.Nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan.
E a dor não me esquece,Eikä tuska unohda mua,
Ela não me deixa sozinho.Se ei jätä minua yksin.

E eu caminho por este caminho vazioJa mä kävelen tätä tyhjää tietä
Para uma casa que chamam de lar,Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Mesmo que lá não tenha ninguém pra mim.Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Estou sozinho neste caminho vazio,Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Estou sozinho neste caminho vazio,Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Neste caminho, neste caminho.Tällä tiellä, tällä tiellä.

Noite, a mesa é familiar,Ilta, pöytä on tuttu,
Rostos estranhos abrem a boca.Vieraat kasvot aukovat suitaan.
O vazio nos cerca e a dor,Tyhjyys ympäröi meitä ja tuska,
E ninguém se atreve a juntar os ossos.Eikä kukaan uskalla kerätä luitaan.
A noite chega e nos jogaYö tulee ja heittää
Novamente nas ruas desertas.Meidät tyhjille kaduille taas.
Ruas sombrias como mil pontesSynkät kadut kuin tuhannet sillat
Levando da escuridão para a escuridão.Vievät pimeydestä pimeyteen.

E eu caminho por este caminho vazioJa mä kävelen tätä tyhjää tietä
Para uma casa que chamam de lar,Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Mesmo que lá não tenha ninguém pra mim.Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Estou sozinho neste caminho vazio,Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Estou sozinho neste caminho vazio,Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Neste caminho e sempre sozinho.Tällä tiellä ja aina yksin.