Kuoleva Lupaus
Istun jälleen kammiossani
Työn ja tutkimuksen äärellä
Katse naulittuna mustaan kirjaan
Kädet kanavoiden kuolleiden voimia
Vanhan viisauden tyyssijasta
Sormenpäitteni ulottuville
Sanoja joiden tulkiksi
Viattomien veri on virrannut
Sielunkykyjen valjastukseen
Olen etsinyt kaavoja, loitsuja
Olen katsonut tähtiin, niiden taakse
Ruokkiakseni synkkää lupausta
En luota siihen varjoon
Joka minusta lankeaa
Tai mihinkään muuhunkaan
Jonka päivänvalo heijastaa
Ah, tuhansia ja tuhansia
Kynttilöitä ja soihtuja
Palaneita sydämiä, öljyä
Sammuttamaan janoni
Ilmestyksiä ja ihmeitä
Joita mielenne ei selittäisi
Vihkiydyn yhä uudestaan
Yölle ja sen salaisuuksille
Hetkille jolloin aika seisoo
Hiljaa todistaen
Kun mieleni parkkiintuu
Suurta ikuisuutta syleillen
Kuoleva Lupaus
Estou novamente sentado em minha câmara
Diante do trabalho e da pesquisa
Olhar pregado em um livro negro
Mãos canalizando o poder dos mortos
Do refúgio da antiga sabedoria
Ao alcance de meus dedos
Palavras cuja interpretação
Foi selada pelo sangue dos inocentes
Para dominar as habilidades da alma
Tenho buscado fórmulas, encantamentos
Tenho observado as estrelas, além delas
Para alimentar uma sombria promessa
Não confio na sombra
Que cai sobre mim
Nem em qualquer outra coisa
Refletida pela luz do dia
Ah, milhares e milhares
De velas e tochas
Corações queimados, óleo
Para saciar minha sede
Revelações e maravilhas
Que suas mentes não explicariam
Continuo me consagrando
À noite e seus segredos
Nos momentos em que o tempo para
Silentemente testemunhando
Quando minha mente é temperada
Abraçando a grande eternidade