Läpi Yön Pimeyden
Rauhattomuudella raiskattuina
Vaeltavat nälkäiset haamut tasangoilla
Etsien ravintoa
Kuolleista muodoista
Hapuillen iloa
Tyhjistä kuorista
Aavikon vaikuttavien illuusioiden sokaisemana
Erehtyivät kerran viisaatkin sen keitaaksi kuvittelemaan
Sokaistut silmät, kuurot korvat
Harhojen pauloihin langenneet
Ovat valon pimeydeksi
Sokeudessaan sekoittaneet
Kun silmäni kerran avautuessa näin selkeästi
Elämän harhojen lävitse kirkkain katsein
Täyttyi sieluni katkeralla mustalla sapella
Inholla kaikkea tuota turhuutta kohtaan
Nyt katsoessani alas mustan tornini laelta
Houkkien haparoimisen merkityksettömyyteen
Sen tyhjään kimallukseen, värivalojen halpaan loistoon
Nauran veristen kyynelten kostuttamin silmin
Ei pelkoa, ei toivoa
Kaltaiseni ylpeän hulluuden siunaamat
Voi ehkä vilaukselta nähdä yössä, mustaa valoa hehkuen
Yhä ylemmäs kohti vuorten lakeuksia kuljemme
Perintöosaamme Saatanassa siunaten
Antaumuksen polttamana sydämeni
Kerran rinnastani irti repeytyi
Nyt matkaan läpi yön pimeyden
Harhamuotoni kuolemaa vaitonaisesti vartoen
Tiedon tuhoamana, viisauden vapauttamana
Itseni lunastaneena
Através da Escuridão da Noite
Desesperados e atormentados
Vagam fantasmas famintos pelas planícies
Buscando alimento
Em formas mortas
Tateando alegria
Em cascas vazias
Cegos pela impressionante ilusão do deserto
Até os sábios se enganaram, pensando que era um oásis
Olhos ofuscados, ouvidos surdos
Prisioneiros das alucinações
São a escuridão da luz
Confundidos em sua cegueira
Quando meus olhos se abriram e vi claramente
Através das ilusões da vida, com olhos brilhantes
Minha alma se encheu de um amargo veneno negro
Com desprezo por toda essa futilidade
Agora, olhando para baixo do topo da minha torre negra
Rindo da insignificância da hesitação dos tolos
Para seu brilho vazio, o brilho barato das luzes coloridas
Rindo com olhos molhados de lágrimas de sangue
Sem medo, sem esperança
Abençoados pela minha própria loucura orgulhosa
Talvez eu possa vislumbrar na noite, brilhando uma luz negra
Ainda caminhamos mais alto em direção aos picos das montanhas
Abençoando nossa herança em Satanás
Queimado pela rendição, meu coração
Uma vez se rasgou do meu peito
Agora sigo através da escuridão da noite
Esperando silenciosamente a morte da minha forma ilusória
Destruído pelo conhecimento, libertado pela sabedoria
Redimido de mim mesmo