Riemu ja ratto
Siinä kätilö kauhusta kalpeni, kun minä tulin maailmaan.
Ja sairaala laskukin halpeni, pelkäs lääkäri vastuutaan.
Sillä hetihän sen näki, että nyt tuli käki tänne rikkaita rienaamaan.
Niin riemu ja ratto kuin lentävä matto,mua juhlasta juhlaan vei.
Vain rillumareitä mentiin maailman teitä, hymy koskaan hyytynyt ei.
Pakko paidassa rehtori kannettiin, no raukka heikko hermoiltaan.
Ja päästö todistus annettiin, mua ei kestänyt koulukaan.
Sillä hetihän sen näki, kaikki oppinut väki mies on mestari sarjassaan.
Niin riemu ja ratto kuin lentävä matto,mua juhlasta juhlaan vei.
Vain rillumareitä mentiin maailman teitä, hymy koskaan hyytynyt ei.
Kerran putkaankin reissuni kulkeutui, vain tunnin siellä olla sain.
Kun poliisi selliinsä sulkeutui, turvaan hurjalta luonnoltain.
Sillä hetihän sen näki, ei ees tapolanmäki tuolle riitä se yltyy vain.
Niin riemu ja ratto kuin lentävä matto,mua juhlasta juhlaan vei.
Vain rillumareitä mentiin maailman teitä, hymy koskaan hyytynyt ei.
Niin riemu ja ratto kuin lentävä matto,mua juhlasta juhlaan vei.
Vain rillumareitä mentiin maailman teitä, hymy koskaan hyytynyt ei.
Alegria e Festa
A parteira ficou pálida de medo, quando eu cheguei ao mundo.
E a conta do hospital ficou mais leve, o médico temia sua responsabilidade.
Pois logo se viu, que agora o cuco veio aqui para bagunçar os ricos.
Tanta alegria e festa como um tapete voador, me levou de celebração em celebração.
Só pelas estradas do mundo a gente ia, o sorriso nunca se apagou.
O reitor foi carregado com dificuldade na camisa, coitado, fraco de nervos.
E o diploma foi entregue, a escola não aguentou me segurar.
Pois logo se viu, todo o pessoal estudado é mestre em sua área.
Tanta alegria e festa como um tapete voador, me levou de celebração em celebração.
Só pelas estradas do mundo a gente ia, o sorriso nunca se apagou.
Uma vez, até a cadeia eu fui parar, só consegui ficar lá uma hora.
Quando a polícia se trancou na cela, me protegi da natureza selvagem.
Pois logo se viu, nem mesmo a colina de Tapola é suficiente, só aumenta.
Tanta alegria e festa como um tapete voador, me levou de celebração em celebração.
Só pelas estradas do mundo a gente ia, o sorriso nunca se apagou.
Tanta alegria e festa como um tapete voador, me levou de celebração em celebração.
Só pelas estradas do mundo a gente ia, o sorriso nunca se apagou.