Piste
Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani
Mietin miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä
Pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan
Astun lähemmäksi, kuuntelen, hevonen on lämmin kivi hengittää
Silloin kun kuu on stadionin tornin kohdalla, Marskilta pääsee karmea kirous
Jo koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni väristen
refrain:
Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste.
Ratsastamme halki Töölön, kohti meren rantaa puistoon, jossa tutut metalliset kasvot
Saavat punertavan värin, Sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin lapsi
Loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun elämälle kiitos
Urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan
Silloin kun kuu, on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä Havis Amandan luo
Joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä, väristen laulamme Valse Tristen
refrain
Silloin kun kuu, on täytenä kolmen sepän päällä, orgiat jyskää siellä ja täällä
Haihtuu kaipuu, seppä vainaalta vasaran lainaan, taomme rytmiä luut kalisten
refrain
Piste.
Piste.
Ponto Final
Caminhei sozinho em Helsinque, de madrugada, pelas ruas e pensei na minha vida
Pensei por que a mente sempre derrama o lixo em cima de si mesma e se delicia no banho
Perto do correio, ouço uma voz familiar, mas não vejo ninguém além do cavaleiro
Aproximo-me, escuto, o cavalo é uma pedra quente que respira
Quando a lua está em cima da torre do estádio, uma maldição horrenda vem de Marte
A loucura já se aproxima, penso se vou pra casa quando o marechal de pedra grita com a voz tremendo
refrão:
Deixo isso bem claro agora, amo todos vocês, ponto final.
Cavalguemos por Töölö, em direção à beira-mar, para o parque, onde rostos metálicos conhecidos
Adquirem uma cor avermelhada, Sibbe levanta a garrafa para os lábios e sorri como uma criança
A lua cheia brilha, nós três amigos entoamos uma canção à vida, obrigado
Os tubos de órgão são derrubados, os corpos de pedra são enterrados
Quando a lua está escondida atrás das nuvens, voamos alegres em direção a Havis Amanda
Que se curva à canção, as focas cuspindo espumante, tremendo, cantamos Valse Triste
refrão
Quando a lua está cheia em cima dos três ferreiros, as orgias ecoam aqui e ali
A saudade se dissipa, o ferreiro do além empresta o martelo, batemos o ritmo com os ossos tilintando
refrão
Ponto final.
Ponto final.