Kulkurin Kuu
Katselin tietä kulkiessain,
miksei se vietä, nousee se vain.
Raskas on askel, Kulkurin Kuu,
pian seurakseni ilmaan tuu.
Matkalla jostain, jonnekkin taas,
kimpassa kahden, näin kuljetaan.
Seuraa ei muiden kaivatakaan,
ystävät kahden vaan.
Taivaalla loistaa Kulkurin Kuu,
sitä ei viedä multa voi muut.
Kulkurin sielu, sydän ja suu,
toisilleen uskoutuu.
Joillekkin paistaa aurinko ain'
toisille pelkkä heijastus vain.
Auringon paiste pinnalta kuun,
jo mullekkin näin kantautuu.
Kumpikin meistä, kulkiessaan,
nähnyt on monta yönkulkijaa.
Kerrota niistä ei kuintenkaan,
toisilleen korkeintaan.
Taivaalla loistaa..
A Lua do Viajante
Eu olhava a estrada enquanto caminhava,
por que não se vai, só sobe e não acaba.
Pesado é o passo, a Lua do Viajante,
logo vem me acompanhar no instante.
Na jornada de algum lugar, pra outro lugar,
junto de você, assim vamos andar.
Não se precisa de mais ninguém,
apenas nós dois, só eu e você.
Brilha no céu a Lua do Viajante,
ela não pode ser levada por mais ninguém.
A alma do viajante, coração e boca,
confiam um no outro, a vida é louca.
Para alguns o sol brilha sempre,
para outros, só um reflexo, é só um lembrete.
A luz do sol que vem da lua,
chega até mim, assim flutua.
Ambos nós, enquanto caminhamos,
já vimos muitos que andam à noite.
Mas sobre eles não falamos,
só entre nós, no máximo, a gente se entende.
Brilha no céu a Lua do Viajante..