Jean
Kun olen yksin enkä nää
Mä syytä miksi jatkuu kaikki tää.
Kun maailman melu liikaa on,
Sä taiot taivaalleni auringon.
Kun olen yksin niin sä tuut,
Saat minut unohtamaan murheet muut.
Sun musiikkiisi leijuvaan
Mä hetkeks hukkua kun saan.
Kun kuuntelen sua Jean,
Sä loit maailmaan kauneutta niin,
Puit sen musiikkiin.
Sävelvirta vaan
Minut mukanaan vie voimallaan.
Kun kuuntelen sua Jean,
Tunnen uudestaan tuskan, rakkauden,
Sinfoniat sen, taivaan, meren, maan,
Myrskyn raivokkaan - kaiken sen saan.
Mä kuulen äänet viulujen,
Ne kertoo ikävästä ihmisen.
Soi niissä metsän huminaa
Ja suuret kosket jossain kuohuaa
Ja huiluit lailla joutsenten,
Niin kauniiden ja silti villien,
ne hetken halkoo maisema
Ja siivissään on hopeaa.
Jean
Quando estou sozinho e não vejo
Eu me pergunto por que tudo isso continua.
Quando o barulho do mundo é demais,
Você faz surgir o sol no meu céu.
Quando estou sozinho, você vem,
Me faz esquecer as outras dores.
Na sua música eu flutuo
E me perco por um momento.
Quando ouço você, Jean,
Você trouxe beleza ao mundo assim,
Transformou isso em música.
A melodia só
Me leva com sua força.
Quando ouço você, Jean,
Sinto novamente a dor, o amor,
As sinfonias, o céu, o mar, a terra,
A tempestade feroz - tudo isso eu recebo.
Eu ouço os sons dos violinos,
Eles falam da saudade do ser humano.
Neles ressoa o sussurro da floresta
E grandes cachoeiras borbulham em algum lugar
E flautas como cisnes,
Tão lindas e ainda assim selvagens,
elas cortam a paisagem por um momento
E suas asas têm prata.