Rakkaus
Kun joku on mielestään saanut kaiken
Mitä elämä yhdelle voi opettaa
Niin se jäljelle jättää vain kysymyksen
Kuinka sen kunniakkaasti voi lopettaa ?
Oli isäni harmaapää ikämies jo
Oli toiveensa, haaveensa pois haalenneet
Kun hän kysyi 'poikani, minua rakastatko?
Jos rakastat niin tiedät kai mitä teet.'
Vaikka hyvin sen tiesinkin niin kysyin 'mitä?'
Ikäni kirosin vaikkei kiroilla saa
Kun piti vanhimman pojan, jos pyydettiin sitä
Elämään väsynyt isänsä kuristaa
Ja muista neljäs käsky, viides käsyky
Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
Se rakkaus, mitä se on ?
Kuolinvuodettaan ryhdyttiin koristamaan
Ilmapalloin ja serpentiinien nauhavöin
Äiti keittiössä puuhaili parhaitaan
Minä huonosti nukuin ja huonosti söin
Tuli toverit pulloineen 'otahan pois !
Parit rohkaisuryypyt ja sitten teet sen.'
Minä mietin että jos se sitä vaan ois
Kertaistumalta joisin korillisen
Esi-isätkin haudoistaan huusivat niin
'tee nyt tahtonsa mukaan, tee kunnian työ'
Minä pakkasin esi-isätkin kassiin
Sitten pakenin heti kun laskeutui yö
Ja mietin neljäs käsky, viides käsky
Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
Se rakkaus, mitä se on ?
Päiväkausia harhailin, en muista missä
Kunnes kuulin tuon kaupungin pauhauksen
Se kylpyjä otti valohelvetissä
Minä näin sen valon ja arkaillut en
Mietin : kun kaupunki on kylmä meiningiltään
Moni sielu kai siinä niin paatunut on
Ettei tappamistyökään kai tuntuisi miltään
Jos sillä sais lihavaksi lompakon
Ohikulkija neuvoi, pub verinen tsaari
On juottola jossa hulluus heilimöi
Minä etsin ja löysin tuon kurjimman baarin
Jonka tiskillä tappajat sydäntä söi
Oli vieraita neljäs käsky, viides käsky
Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
Se rakkaus, mitä se on ?
Tuli mies, kysyi 'sinä kai tilasit murhan ?
Eipä muitakaan vieraita naamoja näy.
No minne siis mennään ? ei jauheta turhaan'
Sanoin 'kemiin' hän nauroi 'ja sehän vain käy'
Hän varasti auton en tohtinut estää
Kun vaati että tahtoo pirssin alle
Ja sitten hän kysyi 'mistähän miehestä
Minä perillä päästän ilmat pihalle ?'
Niin näytin isäni rippikuvaa
Jossa vielä on voimissaan poika nuori
Ja kun katselin tappajaa liikuttuvaa
Käsitin, oli kova vain ulkokuori
Hän mietti näin neljäs käsky, viides käsky
Ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on
Se rakkaus, mitä se on ?
Pian hän tunnusti ettei voisi tehdä sitä
Vaikka palkallaan tilas lennon lontooseen
Minä ymmärsin, sanoin 'ei sille voi mitään,
Mutta ainakin minä nyt kotiini meen.'
Niin me heitimme hyvästit hän otti hatkat
Kotitalooni aurinko loistettaan loi
Isä pihalla nauroi 'ei hassummat matkat
Tuolla pojalla olleet kun autonkin toi.'
Niin minä anteeksi pyysin, hän nauroi, ei syyttä
Kyllä poika nyt isältään anteeksi saa.
'sinä tahdoit vain tavoittaa täydellisyyttä
Mutta sinäkään et sitä voi tavoittaa.'
Amor
Quando alguém acha que já tem tudo
O que a vida pode ensinar a uma só pessoa
Só sobra a pergunta
Como é que se pode acabar isso com honra?
Meu pai já era um homem grisalho
Seus sonhos e esperanças já tinham se apagado
Quando ele perguntou 'filho, você me ama?
Se ama, então sabe o que está fazendo.'
Embora eu soubesse bem, perguntei 'o quê?'
Eu xinguei a vida, mesmo que xingar não ajude
Quando tinha que ser o filho mais velho, se pedissem
A vida cansada do pai o sufocava
E lembre-se do quarto mandamento, quinto mandamento
E da auto-estima e do amor, o que é isso?
Esse amor, o que é isso?
Começaram a enfeitar sua cama de morte
Com balões e fitas de serpentina
Mamãe se esforçava na cozinha
Eu dormia mal e comia pouco
Chegaram os amigos com suas garrafas 'toma!
Uns goles de coragem e depois você faz isso.'
Eu pensei que se fosse só isso
De uma vez eu beberia um cesto inteiro
Até os antepassados gritavam de suas tumbas
'faça agora conforme sua vontade, faça um trabalho de honra'
Eu coloquei até os antepassados na bolsa
E então fugi assim que a noite caiu
E pensei: quarto mandamento, quinto mandamento
E da auto-estima e do amor, o que é isso?
Esse amor, o que é isso?
Dias a fio eu vaguei, não lembro onde
Até ouvir o barulho daquela cidade
Ela tomava banhos no inferno de luz
Eu vi a luz e não hesitei
Pensei: quando a cidade é fria em seu jeito
Muitas almas devem estar tão endurecidas
Que nem mesmo matar alguém deve doer
Se isso encher o bolso
Um transeunte me indicou, pub do czar sangrento
É um bar onde a loucura reina
Eu procurei e encontrei aquele bar miserável
Onde os assassinos devoravam o coração
Havia estranhos: quarto mandamento, quinto mandamento
E da auto-estima e do amor, o que é isso?
Esse amor, o que é isso?
Veio um homem, perguntou 'você pediu um assassinato?
Não vejo mais rostos estranhos por aqui.
Então, para onde vamos? Não vamos enrolar'
Eu disse 'Kemi' ele riu 'e isso é só um passeio'
Ele roubou o carro, eu não tive coragem de impedir
Quando exigiu que quisesse um táxi
E então ele perguntou 'de que homem
Eu deixo o ar sair quando chegar lá?'
Então mostrei a foto de crisma do meu pai
Onde ainda está um jovem forte
E quando olhei para o assassino emocionado
Entendi que a dureza era só a casca
Ele pensou assim: quarto mandamento, quinto mandamento
E da auto-estima e do amor, o que é isso?
Esse amor, o que é isso?
Logo ele confessou que não conseguiria fazer isso
Embora com seu salário tivesse pedido um voo para Londres
Eu entendi, disse 'não há nada que se possa fazer,
Mas pelo menos agora eu vou para casa.'
Então nos despedimos, ele saiu correndo
Para minha casa o sol brilhava
Meu pai no quintal ria 'não foram viagens tão ruins
Aquele garoto trouxe até o carro.'
Então eu pedi desculpas, ele riu, sem ressentimentos
Sim, o filho agora pode pedir perdão ao pai.
'Você só queria alcançar a perfeição
Mas você também não pode alcançá-la.'
Composição: Jarkko Martikainen