Tuonelan Koivut
Hukun tämän tien tyhjyyteen, keskelle korkeiden talojen
Jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien
Jotka joivat nuoruuden lähteestä, jotka rakensivat onnelan
Mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
Löysivät pitkän piinallisen kuoleman
Vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen
Väsyneenä jään lepäämään katveeseen tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain, jotta herätä saisin
Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin
vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
[2x]
Os Bétulas de Tuonela
Caminho essa estrada até o vazio, no meio de prédios altos
Que se erguem aos céus como lares das imagens divinas
Que beberam da fonte da juventude, que construíram a felicidade
Mas não encontraram o homem lá
Encontraram uma longa e dolorosa morte
Rola uma lágrima, rola outra, rola
Da água dos olhos, água após água
Dos seios para as saias, das saias para o rio e do rio para o lago
Um lago profundo como a mais sombria tristeza
Preto como o céu noturno escuro
As bétulas de Tuonela, sem folhas, sussurram nossos dois nomes
Caminho por uma paisagem desconhecida, faço a viagem esperando
Cansado, fico descansando à sombra das bétulas de Tuonela
Você diria algo, faria algo, para que eu pudesse acordar
Das estradas da morte, das suas terras eu recuperaria minha vida
Rola uma lágrima, rola outra, rola
Da água dos olhos, água após água
Dos seios para as saias, das saias para o rio e do rio para o lago
Um lago profundo como a mais sombria tristeza
Preto como o céu noturno escuro
As bétulas de Tuonela, sem folhas, sussurram nossos dois nomes
[2x]