Murheellisten laulujen maa

Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
jossa jo esi-isät juovuksissa totta kai
hakkasivat vaimot lapset jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon
halus välttää poika tuo
en koskaan osta kirvestä
enkä koskaan viinaa juo
muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa

Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
kohti laukkaa, viinakauppaa

Se miehen epätoivoon ajaa
kun halla viljaa korjaa
keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki,
eikä kärki määrää
jonka lauluissa hukkuvat
elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta
ne kertovat