Kirkkain Silmin
Valo taittuu ikkunasta
sisälle mun lattiaan.
Saman ympyrän se kiertää
joka päivä uudestaan.
Se ei vaihdu vaikka vaihtuu
ympäriltä kaikki muu.
Mennyt huolettomuus haihtuu
Ja taakat pitkin selkää jakautuu.
Vaikka aikuiseksi muuttuu
palasensa halliten.
Silti yksi aina puuttuu
yhä syliin kaivaten.
Pienen pienen kyyneleen
huomaamatta pyyhkäisen
kun lapsi kertoo kirkkain silmin:
Pihalla näin enkelin.
Hetki hetken jälkeen painaa
syvempänä tietoisuus.
On hetket kaikki lainaa.
Ja tää pieni omaisuus
siihen nojaa niinkuin muutkin.
On hauraat tukipuut.
Mutta tyhjyys jäytää luutkin.
Kun se kuilun lailla eteen avautuu.
Vaikka aikuiseksi...
Aamulla se istui meidän autoon,
kun mentiin lumisateeseen.
Iltapäivän potki palloo nauroi viimaan pakkaseen.
Pieni alku vaahteran
yössä kuuta kurkottaa.
´Ja kuva enkelin me tehtiin hankeen hohtavaan.
Vaikka aikuiseksi...
Vaikka aikuiseksi...
Olhos Brilhantes
A luz se reflete na janela
Dentro do meu chão.
O mesmo círculo se repete
Todo dia, sem exceção.
Não muda, mesmo que tudo
Ao redor se transforme.
A despreocupação do passado se esvai
E os fardos se espalham pelas costas.
Mesmo que a gente cresça
Controlando as partes que restam.
Ainda falta sempre uma
Que eu anseio em meu abraço.
Um pequeno, pequeno lágrima
Sem perceber, eu limpo
Quando a criança diz com olhos brilhantes:
"Vi um anjo lá fora."
Momento após momento pesa
A consciência se aprofunda.
Todos os momentos são emprestados.
E essa pequena propriedade
Se apoia como as outras.
Mas os suportes são frágeis.
E o vazio corrói até os ossos.
Quando se abre à frente como um abismo.
Mesmo que a gente cresça...
De manhã, ela entrou no nosso carro,
Quando fomos para a neve.
À tarde, chutou a bola, riu do vento gelado.
Pequeno broto de bordo
Estica-se para a lua na noite.
E fizemos a imagem do anjo na neve brilhante.
Mesmo que a gente cresça...
Mesmo que a gente cresça...