Vanha Salakuljettaja Laitinen
Vanha salkuljettaja Laitinen
Takaa makasiinien hiipii vilkuillen
Silmillä on lakin lippa
Nenänpäässä jäinen tippa
Murhemietteet täyttää miehen sydämen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Enää kannata ei kuljettaa nyt salaa
Bisnekset ei millään luista
Kukaan Laitista ei muista
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanha salakuljettaja Laitinen
Hyvin muistaa vielä sen ajan mennehen
Kuinka ennen yksin aivana
Ajoi Viroon aavelaivan
Pullopostin kotimaahan rahdaten
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanhan varmaan täytyy kohta vaihtaa alaa
Tarkka tutka tullimiehen
Taittaa matkan puolitiehen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Vanha salakuljettaja Laitinen
Taakse makasiinien kulkee nyyhkien
Lestin viimeisen hän heittää
Lumi laitureita peittää
Kylmään hankeen jäätyy jälki kyyneleen
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Täytyy torille kai mennä myymään kalaa
Nukkuu nosturissa lokki valvoo vielä laivakokki
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Tässä vaiheessa aina herään
Ja lasken laiturille tai tipun möljältä
Aika entinen ei koskaan enää palaa
Muistot lohtua vain nykyisyyteen valaa
Häipyy taakse makasiinin
Vanha tuntija tuo viinin
Aika entinen ei koskaan enää palaa
O Velho Contrabandista Laitinen
O velho contrabandista Laitinen
Se esgueira atrás dos armazéns, espiando
Com os olhos de boné na cabeça
Uma gota de gelo na ponta do nariz
Pensamentos tristes preenchem o coração do homem
O tempo passado nunca mais volta
Não vale a pena agora se esconder
Os negócios não estão fluindo de jeito nenhum
Ninguém se lembra do Laitinen
O tempo passado nunca mais volta
O velho contrabandista Laitinen
Ainda se lembra bem daquela época
Como antes, sozinho e à toa
Levava um barco fantasma para a Estônia
Mandando mensagens em garrafa para casa
O tempo passado nunca mais volta
O velho com certeza vai ter que mudar de ramo
O radar do fiscal
Corta a viagem pela metade
O tempo passado nunca mais volta
O velho contrabandista Laitinen
Caminha atrás dos armazéns, soluçando
Joga fora o último par de sapatos
A neve cobre os cais
Na neve fria, a marca do lágrima congela
O tempo passado nunca mais volta
Deve ir para a feira vender peixe
Um gaivota dorme no guindaste, o cozinheiro do barco ainda vigia
O tempo passado nunca mais volta
Nesse ponto, sempre acordo
E conto os passos até o cais ou caio da plataforma
O tempo passado nunca mais volta
As memórias só trazem consolo para o presente
Desaparece atrás do armazém
O velho conhecedor traz o vinho
O tempo passado nunca mais volta