Mies ja kitara
ilta tumma tullut on
ylle kaupungin tuo se kuutamon
vanha mies puiston kulmaan
saapuu kanssa kitaran
aukaisee kotelon
asettaa kitaran alle kuutamon
vanha mies itsekseen
alkaa soiton hiljaisen
soittaa laulun sinisen
kadotetun rakkauden
sormet taipuu ja sielun taas
mies taikoo kitaraan, sen jälleen lumoaa
refren':
uudestaan tuhat tarinaa
kuulla saan sata lauluaan
meille lahjoittaa monta maailmaa
ajan pysäyttää soitollaan
... mies ja kitara ...
tähän jään ja kuuntelen
kuinka hetkestä tekee ikuisuuden vanha mies soitollaan
kietoo minutkin tarinaan
hämärän saa haihtumaan
kauaksi kuljettaa kuulijaa
vanha mies hymyilee
sormet kitaraa hyräilee
soittaa laulun tulisen
kosketuksen kaipauksen
hetken onnen huumaavan
loihtii kielistä kitaran, sen jälleen lumoaa
uudestaan tuhat tarinaa
mies ja kitara
soittonsa lopettaa
yöhön jo tummuvaan
hitaasti kävelee
ei taikansa katoa
sielussa kitara
soi yhä uudelleen, soi yhä uudelleen
refren'
Homem e Violão
a noite escura já chegou
sobre a cidade brilha a lua
um velho homem na esquina do parque
chega com seu violão
abre o estojo
coloca o violão sob a lua
o velho homem sozinho
começa a tocar suavemente
toca uma canção azul
sobre um amor perdido
os dedos se curvam e a alma novamente
o homem encanta o violão, ele o hipnotiza de novo
refrão:
de novo mil histórias
posso ouvir suas cem canções
nos presenteia com muitos mundos
para parar o tempo com sua música
... homem e violão ...
aqui fico e escuto
como o velho homem transforma o momento em eternidade com sua música
me envolve na história também
dissipa a penumbra
leva o ouvinte para longe
o velho homem sorri
os dedos sussurram no violão
toca uma canção ardente
o toque da saudade
o êxtase do momento feliz
ele conjura das cordas do violão, ele o hipnotiza de novo
de novo mil histórias
homem e violão
ele encerra sua apresentação
na noite que já escurece
caminha devagar
sua magia não desaparece
na alma o violão
soa de novo, soa de novo
refrão