Mies ja kitara

Homem e Violão

Mies ja kitara

a noite escura já chegouilta tumma tullut on
sobre a cidade brilha a luaylle kaupungin tuo se kuutamon
um velho homem na esquina do parquevanha mies puiston kulmaan
chega com seu violãosaapuu kanssa kitaran

abre o estojoaukaisee kotelon
coloca o violão sob a luaasettaa kitaran alle kuutamon
o velho homem sozinhovanha mies itsekseen
começa a tocar suavementealkaa soiton hiljaisen

toca uma canção azulsoittaa laulun sinisen
sobre um amor perdidokadotetun rakkauden
os dedos se curvam e a alma novamentesormet taipuu ja sielun taas
o homem encanta o violão, ele o hipnotiza de novomies taikoo kitaraan, sen jälleen lumoaa

refrão:refren':
de novo mil históriasuudestaan tuhat tarinaa
posso ouvir suas cem cançõeskuulla saan sata lauluaan
nos presenteia com muitos mundosmeille lahjoittaa monta maailmaa
para parar o tempo com sua músicaajan pysäyttää soitollaan
... homem e violão ...... mies ja kitara ...

aqui fico e escutotähän jään ja kuuntelen
como o velho homem transforma o momento em eternidade com sua músicakuinka hetkestä tekee ikuisuuden vanha mies soitollaan
me envolve na história tambémkietoo minutkin tarinaan

dissipa a penumbrahämärän saa haihtumaan
leva o ouvinte para longekauaksi kuljettaa kuulijaa
o velho homem sorrivanha mies hymyilee
os dedos sussurram no violãosormet kitaraa hyräilee

toca uma canção ardentesoittaa laulun tulisen
o toque da saudadekosketuksen kaipauksen
o êxtase do momento felizhetken onnen huumaavan
ele conjura das cordas do violão, ele o hipnotiza de novoloihtii kielistä kitaran, sen jälleen lumoaa

de novo mil históriasuudestaan tuhat tarinaa

homem e violãomies ja kitara

ele encerra sua apresentaçãosoittonsa lopettaa
na noite que já escureceyöhön jo tummuvaan
caminha devagarhitaasti kävelee
sua magia não desapareceei taikansa katoa
na alma o violãosielussa kitara
soa de novo, soa de novosoi yhä uudelleen, soi yhä uudelleen

refrãorefren'