Täysikuu
täysikuu yön valaisee
varjot unen karkottaa
mukanaan vie mua menneeseen
ja kiduttaa taas muistoillaan
viinipullon aukaisen
se voi mut uneen tuudittaa
vaan pelko tarttuu lasiin kristalliseen
ja lyö sen kivilattiaan
sirpaleet ei kerro tulevaa
vaan tutut kasvot jostain kaukaa heijastaa
refren':
täysikuu en missään rauhaa saa
sen valo sieluun tunkeutuu
täysikuuta sudet ulvoo taas
muistojen haudat avautuu
ja sudet yötä ulvoo taas
kerään pelon sirpaleet
pois kuivaan viinin katkeran
jossain sisälläni kuulen sen
naurusi suden ulvonnan
noidankehään jouduin taas
sen kehän mulle manasit
niin syvältä sait kerran haavoittaa
ja haavaan suolaa sirotit
noidankehäsi yön valo paljastaa sen tahdon rikkoa ja yöhön kadottaa
refren'
Lua Cheia
lua cheia ilumina a noite
as sombras afastam o sono
me leva de volta ao passado
e tortura novamente com suas memórias
abro a garrafa de vinho
pode me embalar em um sonho
mas o medo gruda no copo de cristal
e o quebra no chão de pedra
os estilhaços não contam o futuro
mas rostos conhecidos de longe refletem
refrão:
lua cheia, em lugar nenhum encontro paz
sua luz penetra na alma
os lobos uivam para a lua cheia novamente
as sepulturas das memórias se abrem
e os lobos uivam à noite outra vez
julho os estilhaços do medo
para longe, seco, o amargo do vinho
em algum lugar dentro de mim, ouço isso
teu riso, o uivo do lobo
cai de novo no círculo da bruxa
esse círculo que você me lançou
tão fundo você conseguiu ferir uma vez
e espalhou sal na ferida
a luz da tua noite revela a vontade de quebrar e perder na escuridão
refrão