395px

Os Ventos do Mundo Me Levam

Kaija Koo

Maailman Tuulet Vie

On lehti pinoon
jnyt minun pieneen eteiseen
lakaistujen pivien polkuun
elmn viiva kaartui vinoon
olet jnyt vain hehkuna huoneeseen
outo tunne ikiliikkuu

se alkaa nky plle pin
ett lhdit ja min jin
on sieluni sanaton
kun mulla niin paha olla on
ei ikv ikin mee
se pysyy se syvenee
viel eilen thti nin
nyt nekin on sammumaan pin

mua maailman tuulet vie
ja joskus johonkin loppuu tie
on pidellyt kylmemp
kun rein teit minun sieluni seinn

mua maailman tuulet vie
alla moottorilinnuntie
sirpaleet sisll jauhaa
sin kivitit minun sydmeni ikkunaan

Miss olinkaan eilen
kenelle keitinkn aamun teen
pttyik y sateeseen
muisti piirt viivoja veteen
sin jtit mulle pitkn yn eteen
isken sotakirveeni kiveen

ei sotaa koskaan ollutkaan
kysyit vaan jaettaisiinko maa
hiljaisuus leiri muuttaa
y hohtaa uututtaan
itseni min pivin ja in
ehjksi rtlin
kun mulla ei sinua oo
niin vereni seisoo

mua maailman tuulet vie
ja joskus johonkin loppuu tie
on pidellyt kylmemp
kun rein teit minun sieluni seinn

mua maailman tuulet vie
alla moottorilinnuntie
sirpaleet sisll jauhaa
sin kivitit minun sydmeni ikkunaan

mua maailman tuulet vie
laivani aavoilla seilailee
kuorman lastasin keulaan
sydn vuotaa ja sielu on seulaa

mua maailman tuulet vie
ne ottaa mukaan ja nielaisee
tll kuolee kaipaukseen
se on tauti johon sain huonon ennusteen

mua maailman tuulet vie...

Os Ventos do Mundo Me Levam

Em uma pilha de folhas
ficou na minha pequena entrada
no caminho dos dias varridos
a linha da vida se curvou
você ficou apenas como um brilho no quarto
uma sensação estranha que não para

começa a aparecer por cima
que você foi embora e eu fiquei
minha alma está sem palavras
quando estou tão mal assim
não vai embora nunca
ela fica, se aprofunda
ontem vi uma estrela assim
agora elas também estão se apagando

os ventos do mundo me levam
e às vezes o caminho acaba
está mais frio
quando a chuva fez minha alma ser parede

os ventos do mundo me levam
sob a estrada dos pássaros motorizados
os estilhaços dentro moem
você cravou meu coração na janela

Onde eu estava ontem
para quem eu fiz o chá da manhã
terminou na chuva
a memória desenhou linhas na água
você me deixou um longo sonho pela frente
bato meu machado de guerra na pedra

nunca houve guerra
você só perguntou se dividiríamos a terra
o silêncio muda o acampamento
a noite brilha com sua novidade
meu eu, eu em dias e noites
me refiz
quando não tenho você
meu sangue para

os ventos do mundo me levam
e às vezes o caminho acaba
está mais frio
quando a chuva fez minha alma ser parede

os ventos do mundo me levam
sob a estrada dos pássaros motorizados
os estilhaços dentro moem
você cravou meu coração na janela

os ventos do mundo me levam
meu barco navega em mares abertos
carreguei a carga na proa
meu coração vaza e a alma é uma peneira

os ventos do mundo me levam
eles levam junto e engolem
aqui se morre de saudade
é uma doença para a qual recebi um mau presságio

os ventos do mundo me levam...

Composição: