Niin Kaunis On Hiljaisuus
Sotilas tuntematon kulkee
Ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
Kuumilla aalloilla keinuneen
Juurelle puun hn istuu
Kuvaa tyttns katselemaan
Silmi se kirvelee
Kun on nhnyt liikaa
Mutta enemmn se koskee
Kun kotiin kirjoittaa
Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmn isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siell jossain silyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nhd saa
Hlle kerrottiin ett kotiin
Kohta kuljetaan kuka ties
Mutta muistoissaan hn jos tnne j
Niin hn on hvinnyt mies
Hn tiet milt se tuntuu
Kun hiljaisuuteen j
Ja savuverhon sameaan huntuun
Kaikki entinen hvi
Mutta niin kauan kuin hn kulkee
Elm jtt jlkin
Niin kaunis on hiljaisuus
Quão Bonita é a Silêncio
Soldado desconhecido caminha
Não lembra, mas sente
Pela manhã no mar de fogo
Nas ondas quentes balançando
Na raiz da árvore ele se senta
Observando a imagem da filha
Os olhos ardem
Quando já viu demais
Mas mais dói
Quando escreve para casa
Quão bonita é a silêncio
E mais bonito é o anseio
Quando nas memórias pode estar por um momento
O olhar é a eternidade
Quão bonita é a silêncio
Lá em algum lugar permanece um segredo
A alma está perdida na tristeza
Quando não pode ver o mais amado
Disseram a ele que para casa
Logo se vai, quem sabe
Mas se em suas memórias ele vier aqui
Então ele é um homem perdido
Ele sabe como é sentir
Quando fica em silêncio
E no véu de fumaça, na névoa
Tudo o que era se vai
Mas enquanto ele caminha
A vida deixa marcas
Quão bonita é a silêncio