Hakaniemen Harmaa Mies
Helsinki kerran vuodessa
Aavekaupungiksi muuttuu
Juhannus kadut tyhjentää
Ihmiset lähtee etsimään
Järvenrantamökkejään
Aamulla lähden kulkemaan
Autiota torin laitaa
Päätän jäädä katsomaan
Levykaupan ikkunaa
Hetken siinä seisahtaa
Äkkiä valo heijastaa
Ikkunan pintaan vanhan miehen
Mies on harmaa vaatteiltaan
Harmaa hiuksiltaan
Harmaa kasvoiltaan
Lasin kautta tämän nään:
Vanhus rinnallani seisoo
Vaan kun häneen käännän pään
Näky veren pysäyttää:
Kadulla seison yksinään
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa mies
Lähden matkaa jatkamaan
Vilkuilen vielä selän taakse
En vain suostu uskomaan
Helteet pääni sekoittaa
Sen täytyi olla harhaa vaan
Mereltä tuuli puhaltaa
Kaupunki vihdoin herää henkiin
Ratikka lonksuu kiskoillaan
Poliisit maijaan taluttaa
Uupunutta juhlijaa
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa mies
Sairaalan pihaan kävelen
Nousen graniittiset portaat
Vanha talo kivinen
Köynnöstä päällä rappauksen
Suuren oven aukaisen
Hissillä toiseen kerrokseen
Käytävän päästä löydän huoneen
Siellä minuun takertuu
Maailman pienimmät sormet
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa
Hakaniemen harmaa mies
O Homem Cinza de Hakaniemi
Helsinque uma vez por ano
Se transforma em cidade fantasma
Midsummer esvazia as ruas
As pessoas saem à procura
De suas cabanas à beira do lago
De manhã eu saio pra andar
Pela beira da praça deserta
Decido ficar só olhando
A vitrine da loja de discos
Um momento ali parado
De repente a luz reflete
Na janela a imagem de um velho
O homem é cinza em suas roupas
Cinza nos cabelos
Cinza em seu rosto
Através do vidro eu vejo isso:
O idoso está ao meu lado
Mas quando viro a cabeça pra ele
A visão do sangue me paralisa:
Na rua eu fico sozinho
É só uma lenda urbana
Um conto de fantasmas, talvez
Como uma sombra que brilha nas janelas
Você não veria de outra forma
O homem cinza de Hakaniemi
Continuo minha jornada
Olho por cima do ombro
Não consigo acreditar
O calor tá me deixando doido
Deve ser só uma ilusão
Do mar sopra o vento
A cidade finalmente ganha vida
O bonde range nos trilhos
Os policiais levam
Um festeiro exausto
É só uma lenda urbana
Um conto de fantasmas, talvez
Como uma sombra que brilha nas janelas
Você não veria de outra forma
O homem cinza de Hakaniemi
Caminho até o pátio do hospital
Subo as escadas de granito
Uma velha casa de pedra
Com trepadeiras sobre a cal
Abro a grande porta
De elevador até o segundo andar
No fim do corredor encontro um quarto
Lá, os menores dedos do mundo
Se agarram em mim
É só uma lenda urbana
Um conto de fantasmas, talvez
Como uma sombra que brilha nas janelas
Você não veria de outra forma
O homem cinza de Hakaniemi
O homem cinza de Hakaniemi